- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-26. 1884 /
82

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

–$> 82

Tieni aateli s-m ies*

U-^a.)

$

li ToiiknIviuis.su. eikä ollut paljon
ih-misiii »Sluiuklinissa; siellä oli kuiten- >
kiii muutiunin lapsia, joiden kanssa hän
ulisi voinut leikitellä, unitta hiirien
isoili-tinsii piti niitä liian halpoina
loikkitove-roina hänelle ja pikku paroni vankan
täytyi sentähtloii käyriä aivan hiljnan jn
sumissaan heidän ohitsensa, silT aikaa kuin
pikku tytöt kuiskasivat toisilleen: „tuossa
011 pieni, paroni", ja pojat huusiyot: „tuossa
on tuo hieno herra, jolla on purjevene;’’
Bertie huokasi, kun hän knnli tämän.
Mitä häntä hyödytti purjevene, kun
hänellä ei ollut ainoatakaan leikkiloveria, eikä
voinut tehdä, mitä liäntii halutti,

Shanklinissa fftu kuitenkin oli
vnpau-tettu kaikesta lukemisesta ja hänellä oli
Inpa oleskella ulkona, kuu ilma oli kaunis,
jos satoi, ei liäntii. käsketty lukemaan, vaan
leikkimään.

Mutta hänen elämässään ei kuitenkaan
ollut suurta muutosta, sillä jos hän oli
ratsastamassa, oli James hiilien kanssaan,
kun hän oli kävelemässä, "li Deborah
hiilien seuralaisensa, kylpiessä oli William
mukana ja merellä isoäiti.

Hän ei milloinkaan ollut yksin. Oi
kuinka hän toisinaan halusi yksinäisyyttä!
Eikä hänellä ollut ainoatakaan
leikkitoveria! Hiin olisi mielellään antanut koko
purjeveneensä, saadakseen olla noiden
köyhien lasten sijassa, jotka rakensivat
linnoja hietaan ja puqohihittivat
kaarnalaivoja. Joskus purjehti hiin saaren
liihei-syj’dessii, mutta ei niiniäkään retket häntä
huvittaneet: liäu oli luonnostaan
seikkailuihin mieltynyt, vaikka hän oli niin
hiljainen. Hiin oli väsynyt siilien, ettii liäntii
aina kohdeltiin kuin kapalolasta.

Hänen kahdeksas .syntymäpäiviinsä oli
Kesäkuussa. Kummallisin ja komeita
lahjoja annettiin hänelle, mutta hiinellä oli
tavallista ikävämpi. Hän ei saanut
maisinakaan konvehtiansa, knrukansiin sidotut
kirjat, eivät huvittaneet pikku tutkijan,
leikkikaluista hän ei välittänyt ja
kultainen peilirasin, jonka isoiiiti lahjoitti, ei

tuottanut hänelle mitäiin iloa, hiinellä oli
ennestään senlainen hopeasta,eikä hän
sitäpaitsi milloinkaan itse .saanut harjatahiukHiaau.

„Koska en itse sna makeisiani syödä,
samienhan toki lähettää ne lapsille, jotka
leikkivät rannalla?" sanoi hiin iso-äidilleen.

..Mahdotonta, rakas lapsi", vastasi tiimä,
.emme tunne heitä."

„Enki$ voisi lahjoittaa niitä köyhille
lapsille?"

„.Sitä en neuvoisi ystäväni. Se
herättäisi heissä halua herkuttelemaan."

Bertie huokasi, elämä näytti niin
raskaalta hänen kahdeksantena
Syntymäpäivänänsä. Hiin astui murheissaan
akkunan luo ja katseli ulos merelle. —
Satoi, eikä hän voinut nieniiii ulos.

Uusi haaveksi vainen ajatus johtui hiilien
mieleensä. — Eikö hän ollut, niinkuin
prinssi tornissa? Olisiko hän kenties vanki?
Hänen mieleensä muistuivat,
historialliset henkilöt ja hän alkoi luulla olevansa
ankarasti vartioitu ruhtinaallinen vauki.

jjKuules, Deborah kulta", sanoi hän
ottaen hoitajansa kädestä kiinni, kun tämä
iltasella jätti hänen vuoteensa, „sano
minulle, olenko todellakin vankeudessa, vaikka
te kaikki olette niin hyviä minulle, ja
tahtooko toinen anastaa minun valtaistuimeni V"

Delmrah luuli hiinen tulleen
mielipuoleksi ja rionsi lääkäriä noutamaan, sitten
valvoi hän koko yun hänen vuoteensa
vieressä, eikä rauhoittunut sittenkään, vaikka
lapsi näytti rauhaisesti nukkuneen?

Bertie ei uudistanut kysymyksiään, multa
hänen mielessään heräsi luirja,
suurenmoinen tuuma. Mitäs jos hiin lähtisi ulos
maailmaan omin silmin sitä näkemään?
Tiiniii tuuma innostutti niin pikku
paroniamme, ettii hiin jo samana yönä oli
vahvasti vakuutettu siitit, ettii oli vanki,jonka
piti lähteä ulos maailmaan etsimään
varastettua valtakuntaansa.

Hänen halunsa seikkailuihin ja pakoon
kasvoi viimoin niin valtavaksi, ettii lisin
aamuhämärässä hiipi vuoteeltaan ja päätti
lähteä yksin ulos maailmaan. Mielellään

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:32 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1884/0086.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free