Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
..Kik" mitä: ei minulla ole tapana eniln
millceä laskoa, vaan sen saatte uskoa, että
kerran maailmassa, poikana ollessani, oli
se paras talvi-huvini ja talli-mäki.
otaksun minä, on vuosisatoja sitten ollut
hanskojen leikkien tepastus-kenttänä. Kyllä
minä tiedän, että isiini, jonka valokuvan
le näette tuolla seinällä, tuo suora,
puls-kna herra, jolla on punteroittu
peruukki — hiinkin on laskenut siellä mäkeä,
uiin hyvin kuin isänsä ja iso-isiinsä.
..Todellakin!" sanoi Yrjö, joka oli
ikäänkun häpeissään siitä. ett’ei talli-mäki
ollutkaan juuri inikiiiin niisi keksintö
isoisiin mielestä.
Lvyli oli jäänyt katselemaan iso-isän
isän valokuvaa, joka leimahtavan valkean
vieressä näytti niin elävältä, että hän oli
vähällä hämmästyä hänen mustia silmiään,
jotka kääntämättä katsettaan pois Lyylistä
alinomaa häntä tarkastivat.
,.Iso-isä!" kuiskasi hän vanhukselle
hiljaa, ikäänkuin arvellen valo-kuvan
voivan kuulla mitä luin keskusteli. „Isäsi
katsoo niin tarkasti minuun. Minkätfthdeii
tekee Itiin niin?"
,.Hiin luultavasti tulitoo tulla kanssasi
uittavaksi. Kenties tahtoo hän, että
kertoisin jotakin hänestäkin ja hänen
lapsuudestaan teille.u
..Aivan niin. tee. se, isoisä-kulta!"
huusivat lapset.
Ja iso-isä kertoi:
..Niinkuin te kyllä voitte ymmärtää, ei
se ollut eilis-päivänit kuin isiini oli lapsi.
Kuningas Kustaa III hallitsi siihen
aikaan 11 natsismi jn tavat, sekä nautinnot
"livot silloin paljon toisenlaiset kuin
nykyjään, vnikk’ei talli-mäki ole sentään
muuttunut niiltä ajoilta. Isani kertoi
usein minulle, kuinka hänellä oli poikana
vjhcriäineu sameiii-nnttu, jossa oli
kulta-nnuhtit ja välkkyvät suuret napit,
pitsi-set päällykset ja ranne-hihat, ja kuinka
hiin kävi lyhyissä housuissa,
silkki-sukissa ja solkisissa kengissä. Semmoiset
olivat juhla-vaatteensa: tukkansa oli aina
puut.eroittuna ja niskaan solmittu suurella
nauha-ruusulla. Vaan joskin hänen näin
puettuun täytyi istua hiljaa paikallaan ja
Osoittaa juhlallisuutta seuraelämässä, piin
käyttäytyi hän kuitenkin vapaasti
ulkoilmassa ja kun arkipäiväinen jakku ja
nahka-housut olivat päällä. Hänen
isiinsä oleskeli suurimman osan vuotta
hovissa. vaan hänen äitinsä jäi hipsineen
kotiin Asuville. Tämä äiti oli itse
kasvatettu suurella ankaruudella ja
katsoi siis velvollisuudekseen olla ankara.
Sentiilnlen liiin olikin hiljainen ja jäykkä
lastensa parissa ja lapset kohtelivat häntä
enemmän kunnioituksella, kuiit hänelle
nn-taumalhi.
Isäni oli lapsista vanhin, ja hätien S
vuoden vanhana ollessaan oli liiinen
sisaristaan toinen ninoastaan 3:n ja
toinen 4:n vuoden vanha, niin ett’ei
hänellä ollut juuri paljon seuraa heistä. Hän
tunsi siis olevansa yksinänsä kodissaan
ja halusi ulos avaraan maailmaan, jrtnkn
hiin ainoastaan tunsi satujen ja
eriskummallisten kertomusten kautta jättiläisistä
ja noidista, ritareista ja prinsessoista.
lTseimmi.s$a saduissa, joita hän luki, oli
sankarina köyhä keijäliiis-poika. ja koska
sellaiset saattoivat voittaa prinsessoja ja
suuria valtakuntia, uiiu arveli hiin, ettii
se hänelle olisi paljoakin helpompi,
hänelle, pienelle herrastniehelle.
Isä oli tuonut mukanaan viimeisellä
kollissa käynnillään nuoren sukulaisen,
ylioppilaan, joka väsymättä kertoi satuja
pienelle serkulleen Kreikkalaisista ja
Suomalaisista, ^Tuhannesta ja yhdestä yöstä",
,,Niilo Klimin matkustuksesta Tuonelassa"
3’. m. kirjoista, joista muutamia löytyi
kirjastossa ka un iskän t isissä niteissä.
Monta viikkoa oli jo siitii kulunut, kun
tämä hupainen vieras oli jättänyt Anovin.
Isäkin oli poissa, ja päivät vierivät ajan
virtaan yksitoikkoisesti ja hiljaisesti.
Pienelle Kaarlo Kustaalle (se oli isiin niinii
oli aika tullut pitkäksi. Oltiin jo
kevätpuolella. lumi oli poissa, ett’ei mäenlaskusta
ollut puhettakaan jo kesäiset huvit
ulkoilmassa olivat vielä kaukana. Silloin halu
seikkailuihin rupesi kasvamaan pojassa, ja
eräänä namuna selailtnaau „Don Quixtea" ja
joutilaana istuessaan katsellen ikkunasta
pihalle, heräsi hänessä ajatus, joka pian kypsyi
ja vihdoin oli hänellä jo vanna päätös.
Aikomuksensa oli lähteii ulos maailmaan.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
