- Project Runeberg -  Tilhi. Kuvalinnen sanomalehti lapsille ja nuorisolle / N:o 1-26. 1884 /
203

(1884-1886)
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

-S> 203 <3>-

Kummallisen salaperäiseltä näytti tuo
korkea, yksinäinen kukkula tuossa
jäätyneen järven rannalla. „Oikein sopivan
paikan on Joulupukki osannut asunnokseen
valita", tuumasivat lapset. Mutta nyt
oltiinkin jo kukkulan vieressä.

Ei uskallettu liiiskahtaakaan. Kentiesi
oli Joulupukki juuri tulossa asioiltaan
kaupungista. — „Ehkä se kohta menee kotiin
ja me saamme nähdä Joulupukin",
iloitsivat lapset uteliaina. Aika kyytiä sitä
mentiin Paasuvuoren ohitse, mutta
Joulupukkia ei näkynyt, ei kuulunut. Oli
se vähän harmillista.’

Alkoi jo hämärtää, eikä kausiakaan
euään voitu katsella. Nyt ehdoitteli
Lauri, että kaikki panisivat silmiinsä umpeen
ja olisivat olevinaan nukkuueita. Tuopas
tuntui oikein hauskalta, sillä aina kun
silmät olivat ummessa, tuntui reki
menevän aika kyytiä taaksepäin. Tuo
takaperin meneminen oli lapsista niin hauskaa,
ottoivät, cuiiäu ollenkaan malttaneet avata
silruiääu — ja niinpä ne jäivätkin
umpeen.

Käännyttiinpä vihdoin ympäri ja
tultiin uudestaan Paasuvuoren luo. — Mutta
nyt tapahtui kaikkein kummallisinta:
tuolla vnoren juurella liikkui joku
harmaa esiue. Se liikkui tiellepäiu — ja
nyt huomasivatkin lapset tien vieressä
pienen hopeapartaisen ukon, jolla oli
suuri pussi selässä.

„Hyvää iltaa, lapset!" sanoi se
ystävällisesti. „ Tunnetteko te minua ollenkaan?
Useinpa olen teidän kodissanne käynyt,
ettekö tokin tahtoisi kerran käydä minun
kodissani?"

„Hyyä Joulupukki, vie meitä kotiisi",
pyysivät lapset ja ojensivat kätöstään
ukolle. Nyt pisti Pukki kaikki lapset
pussiinsn, potkaisi j itkiii suksiaan ja nyt
sitä ^nentiin aika kyytiä kuutta metsän.
Lasten päitä vaan pikkusen näkyi Pukin
pussin suusta, kun kiidettiin kohti
korkeata Paasuvuorta. Oltiin jo kukkulan
juurella. Lasten sydän sykähteli polosta
ja uteliaisuudesta, kuti Joulupukki
koputti suksisauvallaan suurtu, kivistä oveu
vuoren seinässä.

Jyristen avautui ovi ja oven edessä
hääri joukko pieniä, kummallisen näköisiä
ukkoja. Mutta nekös pääsivät piiloon
pakettien taa joulupuitten juurille, kun
äkkäsivät lasten Pukin pussin-suusta
pilkistelevän.

„Älkäät yhtään peljätkö, pikku ukot",
sanoi silloin ystävällisesti Joulupukki.
„Nämä ovat kilttiä lapsia."

Silloin tulivat ukot esiin
piilopaikoistaan ja menivät tarkastelemuan Pukin
pussia, josta jo lapset olivat ulos päässeet.
Mutta heidän kanssaan eivät nyt lapset
vielä joutaneet tuttavuutta tekemään,
Joulupukin pesässä kun niin niin äärettömän
paljon oli katseltavaa.

Oli se oikein kummallinen koti. Seinät
oli siinä tuoreista tortuista, lattia
valkoisista piparkakuista ja kiuas kaiken
värisistä karamelleista. Kiukaalla kiehua
rop-sotti suuri joulu-puuro-pata ja uunissa
paistuu kihisivät kinkut.

Mutta tuo kaikki ei ollut mitään sen
joulu-kuusi-seurueen suhteen, mikä Pukin
asunnossa oli. Voi verratonta! Oli siellä
suuria ja pieniä kuusia. Oikein oli niitä koko
metsä. Joka kuusessa paloi niin paljo
kynttilöitä, että oikein silmiä häikäisi ju
kirkas tähti loisti joka joulupuun latvassa.
Tuossa keskellä sulia seisoi hyvin korkea
kuusi ja sen latvassa loisti oikein kuun
kokoinen tähti. Oksilla riippui sukkia,
kenkiä, hameita ja kaikenmoisia
tarpeellisia kapineita.

,.Kenenkä tuo noin suurijoulupun on?"
kysyivät lapset.

„Se on kaikkien köyhien lasten
yhteinen joulukuusi", sanoi Pukki iloisena.
„Tuossa riippuvat lahjat, joita
rikkaitten onnelliset ja hyvät lapset ovat
antaneet köyhille ja turvattomille. Tänä
vuonna tulee oikeiu hauska joulu, sillä
köyhien lasten joulupuu on uivan täynnä
lahjoja. Tuossa 011 kuusen juurellakin
vielä suuri kasa kapineita, joita ei olo
ehditty oksille ripustaa. Kuu tulee
jouluilta, kannan minä nämä lahjat köyhille
lapsille, ja kuhunkin köyhään kotiin
viedään tästä yhteisestä puusta yksi oksa.
Näettehän, että jokainen oksa tuossa
suuressa puussa muodostaa pienen joulukuusen.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Fri Oct 18 16:56:32 2024 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/tilhi/1884/0207.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free