Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
—e 165 <5—
„Yaan antnkaahan, isä, minä tuolla
teidän viikatteellanne karahuttelen". pyysi
Matti toimekkaasti.
„No, karahuttelehan koetteeksesi."
Matti tarttui viikatteesen. Mutta
vaivoin jaksoi hän saada sitä kohoksi. Ja
kun hän löi, tupsahti viikatteen kärki
maaperään.
„He, isä viikate", lausui Matti vähäu
nolona ja asettui seisomaan kädet selän
takana. „Ei käytä vielä."
„Ei se käytä vielä tuolla ijällä",
lausui isä hymyellen.
„Mutta aikaiseksi kun tulen?" lausui
Matti kysyväisesti.
„No sitten", myönsi isä. „Kunhan
kymmenkunta vuotta vielä vartut, niin
jo kykenet heilumaan viikatteen
varressa. Mutta pienestä pitäen pitää
harjoitella, kupelehtaa työn toimessa
alituiseen. Siten sitä voimistuu ja oppii."
Niin puheli isä nojaten viikatteesensa
ja alkoi taas niittää sujahutella. Mutta
kiinteästi katseli Matti isän työtä
seuraten aina jälessä.
Haravoimisen puuhassa olivat Anna
ja Liisa. Vaan eipä se heiltäkään
sujunut työ isosti suurilla jykeillä
kara-villa. Pian väsyivät he. Alkoivat he
silloin huvikseen juoksennella ru’olta
ru’olle nauraen ja remuten. Mutta
juoksivat lopuksi puron rannalle ja siellä
sitoivat arpaa ja keräilivät kukkia ja
kuuntelivat lintujen lauluja.
Vaan nuotiolla ladon luona puuhaili
Kaisa puuron keitossa. Ja kun hän
sai keitoksensa valmiiksi, huiski hän
hui-viaan kutsuen siten rahvasta ruualle.
Ladon luo astuskelivat niittymiehet
isäutä etunenässä ja Matti.
Keräänt3ri-vät kaikki ja asettuivat kehään
puuropadan ympärille syömään Kaisan
keitosta.
Hyvältä se ruoka näytti maistuvan
työmiehistä. Mutta halulla ne lapsetkin
söivät.
„Tää Mattilaan se kuuluu katkasseen
viikatteensa", puheli isäntä siinä
syödessä.
„Sepä riski niittäjä", arveli renki
Juho.
„Eipä se kuulu niittäessä katkenneen",
selitti isäntä.
„ Matti lankesi ja siinä se pirahti poikki",
puuttui Anna puheesen.
„Vai langetessa", lausuivat miehet.
„Tänue lähtiessä piti näet hänen saada
kontti kantaaksansa, tuo eväskontti, ja
sen kanssa kepertyi tuvanportaita alas,
niin siinä menossahan se mestasi
viikatteensa", selitti Kaisa.
„Eikä Matti ennen uskonut, ettei
hänestä ole eväskontin kantajaksi, ei vaikka
miten oisit vakuuttanut", virkkoi Anna.
„Suomalainen ei usko, jollei koettele",
tuumivat miehet ja nauroivat..
„Ja Matti sanoi, että hän niittäisi
tämän Kaukaniityn yksinään. Laatisi
muka niin suuren viikatteen, ettei
tarvitsisi kuin kerran heilauttaa, niin sillä
se oisi tehty", kertoi Anna miehille
Matin tuumia.
Isä nauroi ja kaikki nauroivat Matin
tuumille. Ja Mattikin nauroi, kun näki
muitten nauravan.
„01isitpa sinä Matti sitten kelpo seppä
jos niittäjäkin", arveli isä.
„Ja sanoihan Matti, että hän jaksaisi
kävellä Suomen päähän", selitti Paavo.
„Lappiin vannaan", arveli isä.
„Lapin tietäjiltä neuvoa kysymässä,
laatiakseen sen snuren viikatteen",
jatkoi renki Juho.
„ Ja Matti sanoi, että hän ottaisi
karhua korvista ja ratkaisi kylelleen",
kertoi nyt vuorostaan kaino Liisakin.
„Rohkeat tuumat", arvelivat miehet.
„Onlian niitä lapsilla tuumia, isompia
kuin aikuisilla", lausui isä.
Niin haasteltiin siinä syödessä. Ja
haastellessa tyhjeni puuro-pata nopeasti.
Eipä siihen jäänyt jälelle kuin Mustille
vähän nuolla.
Ja syötyä kallistuivat niittymiehet
maata, ken latoon, ken minkin puun tahi
pensaan siimekseen. Mutta isäntä jäi
valveille ja rakenteli lapsille
marjatuohisia.
Suuren koivun juurella istui isä ja
lapset hänen ympärillään. Päivä
paistoi koreasti ja ilmassa oli kukkain ja
heinäin tuoksu. Leivo liritteli laulujaan
korkealla taivaslaella ja metsästä kuului
peipon viserryksiä. Kuului puron
hilpeä lorina ja niittymiesten hiljainen
kuorsaus.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
