Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
220
Hän voivotti vaan surkeasti, luullen kaiketikin
joutuvansa nyt teurastettavaksi. Minä käskin
Perjantain ilmoittamaan hänelle, että hän on pe-
lastettu nyt, ja annoin hänelle muutaman tipan
rommia pullostani. Tämä vahvisti häntä ja kuul-
tuaan sen iloisen sanoman, että hän jää henkiin,
hän elpyi kerrassaan ja nousi istuvilleen. Mutta
tuskin oli Perjantai astunut hänen luokseen ja
nähnyt hänen kasvonsa, niin — ei olisi kyyne-
littä kukaan voinut mointa näkyä katsella! Per-
jantai sulki hänet äkkiä syliinsä, suuteli häntä,
hyväili häntä, huusi sitten riemuissaan, nauroi,
hyppi ja tanssi, väänteli käsiään, löi kasvoihinsa
ja huusi ja hyppi taas kuin mieletön. Ratki mah-
doton oli saada häntä puhumaan yhtään selvää
sanaa. Vasta pitkän ajan perästä hän hiukan
tyyntyi, ja silloin sain tietää, että tuo mies on
hänen isänsä.
Fn kykene kuvailemaan sitä rajatonta riemua
ja hellää lapsen rakkautta, jota tämä villi parka
osoitti, nähtyään kuolemasta pelastetun isänsä.
Hän hyppäsi veneesen, hyppäsi siitä ulos, riensi
jälleen sinne, istahti isänsä vioreen, avasi sylinsä
ja painoi isän päätä rintaansa vasten, vuoroin
painellen ja hieroen käsillään isän jäykistyneitä
ja siteistä pöhönneitä jäseniä. Tuon huomattuani
annoin Porjantaille hiukan rommia, millä hieroa,
ja se näkyi tekevän varsin hyvää.
Nyt ei ollut enää ajattelemistakaan lähteä
pakenevia takaa-ajamaan. Heitä ei enää näky-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
