Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
221
nytkään. Ja onnellista olikin, ett’emmo lähteneet,
sillä parin tunnin perästä nousi ankara tuuli, jota
kesti koko yön. Se puhalsi luoteesta ja oli heille
siis aivan vastainen. En usko heidän ikinä enää
rantaan päässeen.
SEITSEMÄSTOISTA LUKU
Vioraillo ori toltta, — Pnsimmäinen päivällinon neljän
miehen, — Vastaisen suuron matkan varustuksia. —
Pspanjalninen ja Perjantain isä lähettiläiksi.
Liikuttava oli mähdä, kuinka hellää huolta
Perjantai yhä edelleen piti vanhasta isästään,
joka vieläkin istui kanotin pohjalla. Hän kantoi
hänelle minulta saamansa leivän ja rommia.
Omasta puolestaan hän vei sinne leilillisen vettä,
ja tämä se näkyi virkistävän vanhusta enemmän
kuin mikään muu.
Käskin hänen sitten viemään virvokkeita es-
panjalaisellekin, joka oli kovin näännyksissä istah-
tanut nurmelle tuuhean puun siimekseen, jäsenet
vieläkin kovista siteistä hellinä ja pöhössä ja
kykenemättä omin voimin nousemaan pystyyn.
Perjantai rupesi rommilla hieromaan hänenkin jäse-
niänsä, tuon tuostakin aina vilaisten sinne päin,
missä isä oli. Äkkiä hän huomasi isän kadon-
neen näkyvistä, ja sanaakaan sanomatta läksi
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
