Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - 15. Viimeinen telttapaikkamme itärannalla. Ensimmäinen retki sisämaanjäälle
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
20 o
20 o ENSIMMÄINEN RETKI SISÄMAANJÄÄLLE.
päässyt jollekin ylängölle, niin on sen takana aina uusi, joka
rajoittaa näköalan. Vaan sinne meidän sittekin täytyy päästä.
Oli tosin otaksuttavaa, että me nyt kulettuamme pari
penikulmaa, olimme tulleet pahimman jään yli; vaan kylläkai
edessä-kin päin oli silti vielä tarpeeksi huonoa.
Siis eteenpäin, minkä jaloista lähtee, harjanteen korkeinta
pistettä kohden edessämme! Näyttää siltä, että tiellämme on
paljo railoja; vaan ne eivät liene niin pahoja, ettei niistä
pääsisi. Tihusateen alkaessa nousemme jotensakin jyrkkää
rinnettä. On vaivaloisempi kulkea kuin koskaan ennen: me
lippoamme lumeen vyötäisiä myöten. Vaan ei auta, vaikka sade
ja sumu eivät uhkaakaan niin kovin; meidän täytyy väliin
pysähtyä ja puhaltaa vähän mäessä, väsyneitä kun olemme. Tällä
kertaa näyttää kuitenkin siltä, että me emme pety; jos vain
sade sen sallii, niin saamme hyvän näköalan jäällepäin;
kappaleen matkaa me jo näemmekin, häämöttääpä jo vielä tähän
asti tuntematon nunatakikin. Yhä suuremmalla innolla me
ponnistelemme ylös.
Vihdoin olemme tuon ylängön huipulla, jolle nimeksi
olemme panneet »Den hvide haug» ja vaivamme on runsaasti
palkittu. Koko mahtavuudessaan jäätikkö leviää edessämme.
Sataa tihuuttaa tosin vielä, vaan se ei kuitenkaan estä
näkemästä niitä yksityiskohtia, joita haluamme, ne erotamme
pitkällekin matkalle. Koko kenttä näyttää olevan tasainen ja
railoton horisontiin saakka. Sitä olimme toivoneetkin; vaan
emme olleet osanneet odottaa olevaksi niin paljo nunatekeja,
suurempia ja pienempiä, joita pistihe jäämeren pinnasta
kaukana maalle päin. Monet niistä olivat valkeita ja
lumipeitteisiä, vaan useissa näkyi musta, paljas kallio, joka teki jyrkän
vastakohdan lumikentän huikaisevan valkoiselle pinnalle, ja
niissä oli silmälle mieluinen lepopaikka yksitoikkoisella
tasangolla. Kaukana jäätiköllä oli muuan pieni nunataki, joka
ehdottomasti veti huomiota puoleensa muotonsa ja asemansa
takia. Me nimitimme sen »Jomfrua’ksi« (neitsyeksi). Minkä vuoksi
se sellaisen nimen sai, sitä en voi niin varmaan sanoa; ehkä
sen tähden, että se oli niin puhdas ja neitseellinen ; näki vain
pienen mustan kallion. Muodoltaan muistutti tämä nunataki
jonkun verran vanhain aikain neitsyttä suuressa, valkoisessa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
