Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - I osa — Vanha merirosvo - 1. Vanha merikarhu »Amiraali Benbowissa»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
4
hän kopautti ovelle kepillään, joka oli kuin merimiesten t
käsikanki, ja kun isäni meni vastaan, komensi hän lasin
rommia. Sen saatuaan hän joi hitaasti, mausta nauttien,
ja samalla lakkaamatta silmäili ympärilleen kallioille ja
ovikilpeemme.
»Hauska tölli tämä», hän lopulta virkkoi, »ja
miellyttävällä paikalla. Vilkas liike, vai?»
Isäni vastasi, ettei asian laita, sen pahempi, ollut
niin.
»No silloin», hän puhui, »tämä sopii
ankkuri-paikakseni. Kuules mies», hän käski miestä, joka
kuljetti arkkua, »huopaa likemmäksi ja nosta arkkuni ylös.
Minä pysähdyn hetkeksi tänne», jatkoi hän. »Olen
koruton mies; rommi, läski ja munat riittävät
ruuak-seni ja tuo keulakumpu tuolla seuratakseni laivojen
lähtöä. — Miksikä minua arvoittaisitte? Vaikkapa
kapteeniksi. — Ahaa, kyllä ymmärrän mitä sinä siellä odotat
— tuosta saat»; ja hän heitti muutamia kultakolikoita
kynnykselle, kasvoillaan ylemmyyden ilme.
Ja vaikka hänen pukunsa olikin huono ja
puhetapansa sivistymätön, ei hän kuitenkaan näyttänyt
mieheltä, joka etukannella purjehti, vaan paremminkin
perä-mieheltä taikka kipparilta, joka oli tottunut käskemään
ja tottelemattomia rankaisemaan. Mies, joka oli
käsi-rattailla hänen arkkuaan työntänyt, kertoi että vieraamme
oli edellisenä aamuna saapunut postin mukana
»Kuninkaallisen Yrjön» edustalle. Siellä hän oli kysellyt mitä
ravintoloita oli rannikolla, ja kun meidän ravintolaa
arvatenkin oli kehuttu ja mainittu yksinäiseksi, oli hän
sen valinnut oleskelupaikakseen. Muuta emme saaneet
vieraastamme tietää.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
