Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - I osa — Vanha merirosvo - 2. Musta Koira ilmestyy ja katoaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
’ 3
semmassa kädessä vain kolme sormea jälellä; ja vaikka
hänellä olikin lyöntimiekka kupeellaan ci hän näyttänyt
kovin sotaisalta. Minä pidin aina silmällä
merenkulkijoita, olivatpa ne yksi- tai kaksijalkaisia, ja minä
muistan, että tämä mies herätti minussa huomiota. Hän ei
ollut merimiesmäinen, mutta sittenkin hänessä oli jotain
suolaveden tuoksua.
Kysyin, mitä hän halusi, ja hän vastasi rommia
maistavansa; mutta kun minä läksin sitä noutamaan,
istuutui hän pöydälle ja viittasi minua lähemmäksi.
Minä jäin seisomaan paikalleni, pyyhinliina kädessäni.
»Tuleppa tänne, poikaseni», hän virkkoi.
»Tulohan tänne lähemmäksi».
Minä astuin askeleen häneen päin.
»Onko tämä pöytä minun toveriani Billiä varten?»
hän kysyi teeskennellysti naurahtaen.
Minä vastasin, etten tuntenut hänen toveriansa.
Billiä, ja että pöytä oli katettu meidän vieraallemme,
jota me nimitimme kapteeniksi.
»Voihan Bill toveriani yhtä hyvin kapteeniksikin
nimittää», sanoi hän. »Hänellä on toisessa poskessa
arpi ja käytöstapa hyvin miellyttävä, etenkin
juopuneena. Sellainen on minun Billini. Olettakaamme
noin vain perusteen vuoksi, että sinun kapteenillasi on
arpi poskessa, ja vaikka vielä, että se on oikeassa
poskessa. Kas niin! Johan sanoinkin! No, onko nyt Bill
toverini tässä talossa?»
Sanoin, että hän on ulkona kävelemässä.
»Missäpäin, poikaseni? Minnepäin hän meni?»
Kun olin osoittanut hänelle kallion ja selittänyt,
mistä kapteeni arvatenkin palaisi ja miten pian, ja
vas
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
