Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - I osa — Vanha merirosvo - 2. Musta Koira ilmestyy ja katoaa
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
minut taakseen nurkkaan niin, että avonainen ovi
piilotti meidät kokonaan. Minä olin hyvin levoton ja
pelästynyt, kuten voitte arvata, ja huomattuani että
mies nähtävästi itsekin oli vähän peloissaan, en minä
suinkaan rauhoittunut. Hän asetti miekkansa helposti
tavattavaksi, koetteli läksikö ase helposti tupesta, ja
odotellessamme hän koko ajan nieleksi aivankuin
hänellä olisi ollut tulppa kurkussa, kuten sanotaan.
Vihdoinkin astui kapteeni huoneeseen, heitti oven
perässään kiinni ja sivuilleen katsahtamatta käveli läpi
tuvan suoraan aamiaispöytänsä ääreen.
»Bill», virkkoi mies äänellä, jonka hän mielestäni
koetti saada rohkeaksi ja järeältä kalskahtavaksi.
Kapteeni pyörähti ympäri meihin päin. Hänen
kasvoiltaan oli kaikki väri hävinnyt ja nenäkin oli
sinertävä. Hän oli kuin mies, joka näkee aaveen tai
pahan hengen tai jotain vielä pahempaa, jos sellaista
löytyy; ja totta puhuen minun tuli sääli häntä, kun
näin hänen niin äkkiä muuttuvan niin vanhaksi ja
raihnaiseksi.
»Kas niin, Bill, tunnethan minut, tunnet vanhan
laivatoverisi, Bill, epäilemättä», mies puhui.
Kapteeni hengähti syvään melkein läähättäen.
»Musta Koira!» virkkoi hän.
»Kukapa muukaan?» vastasi toinen vähän
rauhoittuneena. »Se entinen Musta Koira on tullut
tervehtimään vanhaa laivatoveriaan Billiä ’Amiraali Benbosvin
ravintolassa. Oi Bill, Bill, monet mutkat on meidän
molempien matkalla ollut siitä lähtien kuin nämä kaksi
ulotintani menetin», puhui hän typistettyä kättänsä
ojentaen.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
