Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - I osa — Vanha merirosvo - 3. Musta merkki - 4. Merimiesarkku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
28
Minä kiiruhdin heti hänen luokseen äitiäni
huutaen. Mutta kiirehtiminen oli turhaa. Äkkipikainen
halvaus oli hänen päivänsä lopettanut. Omituista on
— sillä miehestä en ollut koskaan pitänyt, vaikka viime
aikoina hän olikin alkanut käydä säälikseni — että minä
heti kun huomasin hänet kuolleeksi, purskahdin
valtavaan itkuun. Tämä oli toinen kuolemantapaus
ympäristössäni, ja edellisen jättämä suru oli vielä tuoreena
mielessäni.
4 Luku.
Merimiesarkku.
Luonnollisesti kerroin viipymättä äidilleni kaikki
mitä olin saanut tietää — mikä minun ehkä olisi
pitänyt jo paljon aikaisemmin tehdä — ja me huomasimme
heti olevamme vaikeassa ja vaarallisessa asemassa. Osa
kapteenin rahoista — jos hänellä niitä ollenkaan oli
— kuului kieltämättä meille; mutta sangen luultavaa
oli, etteivät hänen laivatoverinsa, ainakaan eivät ne
kaksi, Musta Koira ja sokea mies, jotka olin nähnyt,
olisi taipuvaisia luopumaan saaliistaan maksaakseen
vainajan velat. Jos olisin seurannut kapteenin käskyä
ratsastaa heti tohtori Liveseytä noutamaan, olisi äitini
jäänyt yksin ja turvattomaksi, ja se ei nyt voinut käydä
laatuun. Toiselta puolen emme kumpikaan voineet
paljo kauemmin viipyä talossa; hiilien rapina keittiön
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
