Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - I osa — Vanha merirosvo - 4. Merimiesarkku
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
34
hiljaisuus sekä ulkona että sisällä. Viimein alkoi kepin
kopina jälleen kuulua, ja sanomattomaksi iloksemme
se vähitellen eteni siksi kuin kokonaan häipyi
hiljaisuuteen.
»Äiti», virkoin, »ota kaikki ja lähdetään pois»,
sillä minä olin vakuutettu siitä, että teljetty ovi oli
herättänyt epäluuloja, ja toisi pian koko joukkueen
kimppuumme kuin ampiaiset. Toisekseen ei kukaan muu
kuin se, joka kerrankin oli tuon sokean miehen
tavannut. voi ymmärtää miten tyytyväinen olin siitä, että
olin oven teljennyt.
Mutta pelästyksestään huolimatta ei äitini tahtonut
ottaa kolikkoakaan enempää kuin mihin hän oli
oikeutettu eikä taas suostunut vähempäänkään tyytymään.
Hän selitti että seitsemänteen tuntiin oli vielä runsaasti
aikaa; hän tiesi mitä hänelle oli tuleva ja sen hän tahtoi
saada. Kinailimme vielä tästä, kun kummun rinteeltä
kuului lyhyt, hiljainen vihellys. Se riitti liiaksikin meille.
»Otan sen minkä olen saanut lasketuksi», äitini
virkkoi ponnahtaen seisoalleen.
»Ja minä otan tämän jäännöksen maksuksi», sanoin
minä öljykankaiseen kääröön tarttuen.
Seuraavassa tuokiossa me jo hiivimme alas rappusia,
jättäen, kynttilän tyhjän arkun viereen. Hetkinen vielä
ja me olimme ulkona paeten täyttä juoksua. Viime
hetkessä olimmekin pakoon lähteneet. Sumu häipyi
nopeasti; kuu jo valaisi kirkkaasti ylängöt kummallakin
puolen meitä ja ainoastaan ravintolan ympäristöllä ja
laakson pohjassa sumu vielä oli siksi sakea, että se
säläsi pakomme alkumatkan. Paljon ennen kuin
pääsisimme edes puolimatkaan, me jo kummun rinteellä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
