- Project Runeberg -  Aarresaari /
55

(1909) Author: Robert Louis Stevenson Translator: Olli Lampén With: Walter Paget
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - II osa — Laivakokki - 7. Minä matkustan Bristoliin

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

5 5

hän kiskoi siitä minulta huikean hinnan — niitä
kouraantuntu-vinta panettelua. Ei kukaan heistä uskalla kuitenkaan kieltää
laivan hyviä puolia.

»Siihen asti meni kaikki kuin leikkiä lyöden. Työmiehet
— laivanvarustajat ja muut — olivat kyllä kiusallisen hitaita; mutta
aika senkin solmun selvitti. Laivan miehistö, se se oli joka pääni
pyörälle pani.

»Halusin tasaluvuin kaksikymmentä miestä — olivatpa he
sitten oman maan miehiä, merirosvoja tai inhottavia ranskalaisia
— ja minulla oli hitonmoinen puuha ennenkuin edes puoli
tusinaa oli pestattu. Silloin potkasi onni minua niin ihmeellisesti,
että sain käsiini juuri sellaisen miehen, jota tarvitsin.

»Laiturilla seisoessani jouduin aivan sattumalta puheisiin
hänen kanssaan. Sain tietää, että hän oli merimies, omisti
muutaman ravintolan, tunsi kaikki Bristolin merenkävijät, oli
menettänyt terveytensä maalla ja tarvitsi kokin hyvän makuusijan
voidakseen jälleen lähteä merelle. Sanoi tallustelleensa tuona aamuna
laiturilla, vetääkseen vähän suolaisen veden hajua nenäänsä.

»Tuo minua summattomasti liikutti — samoin sinäkin olisit
tuntenut—ja sulasta säälistä minä heti pestasin hänet laivan
kokiksi. Häntä nimitetään Pitkäksi John Silveriksi, ja hän on
menettänyt toisen jalkansa; mutta se on mielestäni vain kunniaksi,
koskapa hän oli menettänyt jalkansa palvellessaan isänmaata kuo
lemattoman Hawken johdolla. Hänellä ei ole ollenkaan eläkettä,
Livesey. Ajattele miten nurinkurisessa ajassa me elämmekin!

»No niin, minä luulin löytäneeni vain kokin, mutta olinkin
pestannut koko miehistön. Silverin kanssa me muutamassa
päivässä keräsimme kokoon joukon sitkeimpiä merikarhuja, mitä
ajatella saattaa. Ei heitä nautinnokseen katsele, mutta kasvoista
päättäen he ovat mitä pelottominta väkeä. Vakuutan, että heidän
avullaan vaikka fregatin voittaisimme.

»Pitkä John vielä erotti kaksi niistä kuudesta tai seitsemästä
miehestä, jotka minä olin saanut käsiini. Käden käänteessä hän
osoitti minulle, että he olivat juuri sellaisia keltanokkia
merimie-hiksi, joita meidän vakavalla seikkailuretkellä oli vältettävä.

»Minä olen mitä parhaimmissa voimissa ja reippaammalla
mielellä, syön kuin hevonen, nukun kuin pölkky, enkä kuitenkaan

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 9 01:02:04 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/aarresaari/0063.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free