Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - II osa — Laivakokki - 11. Mitä minä kuulin omenatynnyriin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
S S
Coisin mainita paikankin, sillä minä luotan sinuun,
uutta se vain herättäisi kateutta muissa miehissä.»
»Luotatko sitten vaimoosi?» toinen kysäsi.
»Onnenpojat», kokki vastasi, »yleensä eivät paljon
uota toisiinsa, ja siinä he ovatkin oikeassa. Mutta
mi-lulla on omat tapani. Jos joku ei pidä kieltään
kanti-nissa — joku, joka minut tuntee, tarkoitan — niin hän
■i sovi elämään samassa maailmassa John vanhuksen
anssa. Moni pelkäsi Pewiä ja moni pelkäsi Flintiä;
nutta itse Flint pelkäsi minua. Hän oli kopea ja häntä
»elättiin. Flintin miehistö oli hurjin mitä konsaan on
aineilla keinunut; itse pirukin olisi pelännyt lähteä
nerelle heidän kanssaan. Sanon nyt sinulle, että minä
n itseäni kehuskele, ja sinähän olet itse nähnyt miten
overillinen minä olen; mutta silloin kun minä olin
liperämies, niin lampaiksi ei voinut nimittää Flintin
merirosvoja. Niinpä niin, John vanhuksen laivalla olet
arvassa.»
»Nyt sanon sinulle», poika virkkoi, »että vasta
vt sinun kanssasi puheltuani minulle on tämä matka
lieleen. Tuossa käteni vakuudeksi.»
»Karski poika sinä olet, totta totisesti, ja sukkela
lyämään», Silver vastasi pudistaen kättä niin että
tyn-vri tärisi. »Enpä vielä ole nähnyt komeampaa miestä
nnenpojaksi.»
Minä ymmärsin jo heidän puheensa tarkoituksen.
Onnenpojalla» he selvästi tarkoittivat tavallista
meriros-oa ja kuulemani keskustelu oli viimeinen kohtaus meille
skollisen miehen — ehkä viimeisen koko laivassa —
iettelemisessä. iMutta pian selvisi minulle tämä epä-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
