- Project Runeberg -  Aarresaari /
147

(1909) Author: Robert Louis Stevenson Translator: Olli Lampén With: Walter Paget
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - IV osa — Paaluvarustus - 19. Jim Hawkins jatkaa kertomusta: Hirsimajan varusväki

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)


nuo kauheat esineet näyttivät aina vain minua
vainoavan. Mutta pommituksen loppupuolella alkoi jo
rohkeuteni palata, vaikka en vielä uskaltanutkaan lähestyä
paaluvarustusta, jonne kuulat tiheimmin putoilivat. Minä
tein pitkän kierroksen itään ja hiivin sitten rannikkoa
reunustavaan metsikköön.

Aurinko oli juuri mennyt mailleen, merituuli
humisi metsässä ja röyhelsi satamamme harmaata
vedenpintaa. Pakovettä oli jo kauvan kestänyt ja
hietikkoranta oli pitkät matkat kuivilla. Ilma tuntui päivän
kuumuuden jälkeen kolealta.

Hispaniola oli samassa paikassa, johon sen olimme
ankkuroineet, mutta, toden totta, siellähän liehui
meri-osvojen musta lippu sen maston huipussa. Sitä
katsellessani välähti taas laivalla punanen salama, kuului
uusi kumea pamahdus ja tykin kuula vonkui taas ilmassa,
Se olikin viimeinen.

Minä viivyin jonkun aikaa paikallani seuraten
toimintaa, joka sitten seurasi. Miehet rikkoivat kirveillään
jotakin hietikolla lähellä paaluaitaa. Se oli jolla
poloisemme, kuten jälestäpäin sain tietää. Loitommalla,
lähellä joen suuta, suuri nuotio loimusi puiden keskellä,
ja laivan ja sen väliä kulki lakkaamatta toinen
laivavenheistä, ja miehet, jotka äsken olin nähnyt niin
synkkinä, remusivat nyt soutaessaan iloisina kuin pienet
lapset. Mutta heidän ilossaan tuntui rommin vaikutus.

Viimein minä katsoin voivani lähestyä
paaluvarustusta. Minä olin jotenkin kaukana matalalla
hiekkaniemekkeellä, joka idässä rajoittaa satamaa ja joka matalan
veden aikana yhtyy Luurankosaareen. Kun nyt nousin
seisoalleni, huomasin minä kauempana niemekkeellä

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 9 01:02:04 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/aarresaari/0155.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free