Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V osa — Seikkailuni merellä - 22. Miten minä alotin seikkailuni merellä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
22 Luku.
Miten minä alotin seikkailuni merellä.
Kapinoitsijat eivät palanneet — ei edes yhtään
laukausta kuulunut metsästä. He olivat, kapteenin
sanaan »saaneet osansa siksi päiväksi». Me saimme
olla rauhassa paaluvarustuksessa ja häiritsemättä
hoidella haavoittuneita ja aterioida. Junkkari ja minä
keitimme ruuan ulkona vaarasta välittämättä ja sielläkin
ime olimme vallan pyörällä päästä kuullessamme
tohtorin potilaitten kauheita valitushuutoja.
Kahdeksasta kaatuneesta kolme vielä oli hengissä
— ampumareijässä ammuttu merirosvo, Hunter ja
kapteeni Smollett. Kahdesta ensinmainitusta ei enää ollut
parantumisen toiveita. Rosvo kuolikin jo tohtorin
häntä käsitellessä ja Hunter taas ei, kaikista
ponnistuk-sistamme huolimatta, enää tullut tuntoihinsa. Koko
päivän hän makasi tainnoksissa, hengittäen yhtä raskaasti
kuin entinen merirosvo vanhassa kodissani. Isku oli
taittanut hänen kylkiluunsa ja kaatuessaan hän oli mu
sertanut päänsä, ja seuraavana yönä hän ääntä
päästämättä meni Luojansa luo.
Kapteenin haavat olivat kyllä vaikeat, mutta eivät
vaaralliset. Elimet eivät olleet pahemmin
vahingoittuneet. Andersonin kuula — Job oli näet ensiksi häntä
ampunut — oli musertanut hänen lapaluunsa ja vikuut-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
