- Project Runeberg -  Aarresaari /
189

(1909) Author: Robert Louis Stevenson Translator: Olli Lampén With: Walter Paget
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V osa — Seikkailuni merellä - 24. Korakelin merimatka

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

189

vastatuulessa joka kerta niin kauan, ettei se ainakaan
liittänyt minua, vaikkei hitaamminkaan edennyt. Jos
minä vain uskaltaisin nousta istumaan ja ryhtyä
melomaan, niin minä sangen varmaan saisin sen kiinni.
Tuuma tuntui uskaliaalta ja senvuoksi miellytti minua,
ja kun muistin vesitynnyrin keulakan neliä, niin viriävä
rohkeuteni kasvoi kaksinkertaiseksi.

Minä nousin istumaan ja sain melkein samassa
runsaan vesisuihkun silmilleni. Mutta tällä kertaa minä
en aikomuksestani luopunut, vaan aloin voimieni takaa
varovaisesti meloa ohjaamattoman Hispaniolan jälkeen.
Kerran minä sain niin suuren laineen venheeseeni, että
minun täytyi pysähtyä ja ryhtyä lepattavin sydämin
ammentamaan pois vettä; mutta vähitellen totuin
alukseni tapoihin ja ohjailin sitä aallokossa niin, että se vain
toisinaan töyttäsi keulansa laineeseen ja pärskytti
kuohua kasvoilleni.

Minä lähenin nyt nopeasti kuunaria; näin jo
messingin kimallelevan peräsimen varressa, kun se löi
laidalta toiselle, eikä vieläkään ketään ilmestynyt laivan
kannelle. Minä en voinut sitä muuten selittää kuin
että miehet olivat poistuneet. Jos taas oletukseni oli
väärä, niin täytyi heidän maata juovuksissa jossain
kannen alla, jonne ehkä saisin heidät teljetyiksi, ja silloin
oli laiva vallassani.

Hispaniola oli jonkun aikaa seisonut päin tuuleen
— mikä oli minulle sen pahin temppu. Sen keula oli
melkein suoraan etelää kohti — luonnollisesti kuitenkin
käännellen koko ajan puoleen ja toiseen. Joka kerta,
kun se laskeutui alemmaksi, sen purjeet osittain saivat
tuulta ja pakottivat sen samassa takaisin vastatuuleen.

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 9 01:02:04 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/aarresaari/0197.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free