- Project Runeberg -  Aarresaari /
210

(1909) Author: Robert Louis Stevenson Translator: Olli Lampén With: Walter Paget
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V osa — Seikkailuni merellä - 27. »Paljon rahaa»

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has been proofread at least once. (diff) (history)
Denna sida har korrekturlästs minst en gång. (skillnad) (historik)



alaisen asemani itseltäni peittääkseni. Vähitellen
mieleni rauhoittui, sydämeni rupesi lyömään vähän
tyynemmin ja minä olin jälleen itseni herra.

Ensin aijoin nykäistä tikarin irti; mutta joko se
koski liian kipeästi tai petti rohkeuteni; minä luovuin
aiheestani ankaran väristyksen puistattaessa ruumistani.
Mutta miten olikaan, juuri tuo väristys suoritti koko
tempun. Tikari oli vähällä ollut osua kokonaan
syrjään. Se oli lävistänyt vain pienen ihonkaistaleen, ja
sen repäsi väristys nyt rikki. Verta vuosi kyllä
runsaammin, mutta minä olin jälleen vapaa ja ainoastaan
paidastani ja takistani kiinni mastossa.

Nämä minä helposti nykäsin rikki ja laskeuduin
kannelle oikeanpuolisia vantteja myöten. En mistään
hinnasta olisi nyt uskaltanut käyttää vasemmanpuolisia
vantteja, joilta Israel äsken oli pudonnut.

Kannelle saavuttuani minä sidoin haavani parhaani
mukaan. Se kyllä kirveli ja vuoti verta aika tavalla
mutta ei ollut syvä eikä vaarallinen eikä sanottavasti
haitannut minua kättä käyttäessäni. Sitten minä
katselin ympärilleni, ja kun laiva tavallaan nyt oli minun
vallassani, rupesin tuumimaan sen vapauttamista
viimeisestäkin matkustajasta — O’Brien vainajasta.

Hän oli, kuten jo olen maininnut, ajautunut laitaa
vasten, missä hän makasi kuin mikäkin kauhea
luonnoton nukke, luonnollisen kokoisena kylläkin mutta
samalla niin kelmeänä ja jäykkänä. Hänen asentonsa
oli sellainen, että minä helposti saatoin häntä käsitellä
ja kun tottumukseni tärisyttäviinkin seikkailuihin oli
melkein täydellisesti haihduttanut minusta kuolleiden
pelon, niin tartuin minä häntä vyötäisistä kuin olisi

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 9 01:02:04 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/aarresaari/0218.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free