Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - V osa — Seikkailuni merellä - 27. »Paljon rahaa»
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
215
Yksi seikka oii kuitenkin päivän selvä: heidän
vahdinpitonsa oli kerrassaan kelvotonta. Jos Silver
miehineen olisi nyt ollut ryömimässä heidän
kimppuunsa, niin ei yksikään heistä olisi aamua nähnyt.
Siinä nyt oli seuraus siitä, että kapteeni makasi haa
voittuneena, ajattelin, ja uudelleen rupesin soimaamaan
itseäni kun olin jättänyt heidät sellaiseen vaaraan
ajattelematta miten harvalukuiset he olivat vahdinpitoon.
Olin nyt päässyt ovelle ja kohousin seisaalleni.
Sisällä oli pilkkoisen pimeä, niin etteivät silmäni siellä
mitään eroittaneet. Ääntä ei kuulunut muuta kuin
säännöllinen kuorsaaminen ja heikko naputus, joka
vähän väliä keskeytyi ja jota en kyennyt itselleni
selittämään.
Pitäen käsiäni eteenpäin ojennettuina minä hiivin
sisään. Paneutuisin vain maata entiselle paikalleni
(ajattelin naureskellen) ja aamulla sitten saisin nähdä millä
naamalla he nousisivat minut huomatessaan.
Jalkani kosketti johonkin myötenantavaan. Se oli
jonkun nukkujan jalka ja hän käänsi mörähtäen kylkeä,
mutta ei herännyt.
Mutta samassa äkkiä kajahti kirkuva ääni pimeästä:
»Paljon rahaa! Paljon rahaa! Paljon rahaa!
Paljon rahaa!» — loppumattomiin samaa soinnutonta
nuottia kuin huhmaren kalinaa.
Silverin vihreä papukaija, Kapteeni l lint! Sen siis
olin äsken kuullut puun kuorta naputtavan; se nyt,
pidettyään parempaa vahtia kuin yksikään muista
elävistä olennoista, ilmoitti tuloni tuskastuttavan
yksitoikkoisella hokemisellaan.
Minulle ei jäänyt aikaa ällistyksestä tointuakseni.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
