Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VI osa — Kapteeni Silver - 28. Vihollisen leirissä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
226
lella, että joku juoppolalli heittää nokkansa pystyyn j
asettuu syrjäkarhin minun tielleni? Tavan tunnett<
olettehan ainakin omasta mielestänne onnenpoiki;
Kas niin, minä olen valmis. Kohottakoon puukkoni
se ken uskaltaa, niin totta totisesti minä katson häne
sydänverensä väriä ennenkuin tämä piippu on tyhjäk
palanut.»
Miehistä ei yksikään liikahtanut eikä vastausi
kuulunut.
»Tuo on niin teidän laistanne», Silver jatkoi pi
täen piipun suuhunsa. »On teitä ilo katsella. Kui
non otteluun teissä ei ole miestä. Mutta ehkä te se
vää puhetta ymmärrätte? Minä olen täällä kapteei
vaalin nojalla. Minä olen täällä kapteeni, koska ole
uljain mies hyvän peninkulman piirissä. Te ette tahd
tapella onnenpoikien tapaan; silloin, hitto soikoon, te
dän on toteltava! Nyt sen kuulitte! Minä pidä
tuosta pojasta, terhakampaa poikaa en vielä ole tavai
nut. Hän vastaa paria teidänlaistanne rottaa, ja mir
sanon nyt: minä tahdon nähdä sen miehen, joka h
neen uskaltaa koskea! — sen vain sanon ja se on t<
tinen sana.»
Seurasi pitkä äänettömyys. Minä seisoin suorat
seinään nojautuen ja sydämeni löi vielä kiivaasti, mut
rinnassani alkoi jo toivon säde kajastaa. Silver isti
selkäänsä seinään nojaten, piipunnysä suunpielessä
kädet ristissä rinnalla, rauhallisena kuin paras kirkk<
vieras, mutta silmät lakkaamatta pälyen rauhatt<
miin miehiin. Nämä puolestaan vähitellen vetäyty
vät mökin etäisimpään nurkkaan ja heidän kuiskailee
keskustelunsa soi korvissani yhtämittaisena sohinan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
