Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VI osa — Kapteeni Silver - 28. Vihollisen leirissä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
229
Hän kompuroi soihdun luo ja sytytti jälleen
piippunsa.
»Ymmärrä minua oikein, Jim», hän puhui
tynnyrilleen palatessaan. »Minulla on päätä, on kuin
onkin. Minä olen junkkarin puolella nyt. Minä
ar-vaan, että sinä olet saanut viedyksi laivan jonnekin
turvaan. Miten sen olet aikaan saanut, en tiedä, mutta
turvassa se vain on. Arvattavasti Hands ja O’Brien
vaihtoivat väriä. Niihin miehiin en ole koskaan
oikein luottanut. Huomaa nyt mitä sanon. Minä en
kysele, enkä halua muiden kyselevän. Minä tiedän
milloin leikki on lopussa, totisesti tiedänkin, ja minä
tunnen pojan, jossa on miestä. Ah, sinä, joka olet
nuori — sinä ja minä olisimme yhdessä voineet jotain
aikaan saada 1»
Hän laski tynnyristä viinaa tinatuoppiin.
»Etkös maista, toveri?» hän kysäsi; ja kun kielsin,
niin jatkoi hän: »No niin, minä otan sitten itse
naukun, Jim. Minä tarvitsen vähän mielenrohkaisijaa,
sillä pahat pulmat meitä odottavat. Mutta pulmasta
puhuessani, miksi se tohtori antoi minulle kartan,
Jim ?»
Naamani osoitti niin selvään minun
kysymyksestä ällistyneen, että hän huomasi enemmät kyselyt
turhiksi.
»Niin, niin, kyllä hän kartan minulle antoi»,
selitti hän. »Ja siinä piilee jotakin, aivan varmaan siinä
piilee jotakin, Jim, — hyvää tai pahaa »
Hän kulautti uuden ryypyn ja pudisti suurta,
vaaleatukkaista päätään aivan kuin mies, joka odottaa
pahinta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
