Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VI osa — Kapteeni Silver - 29. Musta merkki uudelleen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
236
Mutta jos se oli minulle selittämätön, niin näytti
kartan ilmestyminen olevan miehille aivan uskomaton
ilmiö. He hyökkäsivät sen kimppuun kuin kissat
hiiren niskaan. Se kulki kädestä käteen ja päättäen niistä
voimasanoista ja huudahduksista ja lapsellisesta naurun
rähäkästä, jolla he sen tutkimista säestivät, niin olisi
voinut luulla, etteivät he ainoastaan itse aarretta
hy-pistelleet, vaan myöskin olivat jo aarteineen turvassa
merellä.
»Katsokaa», muuan puhui, »tuo on Hintin
käsialaa, totta totisesti. J. F. ja koukero alla ja viiva
koukeron poikki, aivan niin kuin hän aina piirsi.»
»Kovin hauskaa tuo kaikki», George virkkoi,
»mutta miten me aarteen pois kuljetamme, kun ei ole
laivaa?»
Silver hypähti nopeasti seisaalleen ja tukien
kättänsä seinään huudahti:
»Nyt minä sinua varoitan, George! Vielä
sanakin lorujasi, niin joudut minun kanssani tekemisiin.
Mitenkö? Tietäisinkö minä! Sinun pitäisi se tietää —
sinun ja niiden toisten, jotka asioihin sekaantumalla
hävititte minulta kuunarin, senkin vietävät! Mutta te
ette kykene neuvoa keksimään, sillä; teillä ei ole älyä
enempää kuin torakoilla. Mutta kohteliaasti sinä osaat
puhua, ja sinun täytyy, George Merry; paina se
mieleesi!»
»Se on selvää», ukko Morgan virkkoi.
»Selvää! Luulisinpä todellakin!» kokki jatkoi.
»Te hävititte kuunarin; minä löysin aarteen.
Kummalla on siinä ansiot puolellaan? Ja nyt minä, hitto
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
