Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VI osa — Kapteeni Silver - 30. Kunniasanalla
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
247
»Ymmärrän, sir; teen voitavani, mikä ei ole
paljon», Silver vastasi. »Luvallanne sanoen minä voin
pelastaa omani ja pojan hengen vain aarretta etsimällä,
pitäkää se mielessänne.»
»Vai niin, Silver», tohtori Virkkoi, »jos niin on
asiain laita, niin annan vielä yhden neuvon: huutakaa,
kun sen löydätte!»
»Näin meidän kesken sanoen, sir», Silver vastasi,
»tuo on liian paljon ja liian vähän sanottu. Mitä
teillä on mielessä, miksi te jätitte hirsimajan, miksi te
annoitte minulle sen kartan — tästä kaikesta minulla
ei ole aavistustakaan, ja kuitenkin olen minä
noudattanut määräyksiänne silmät ummessa ja saamatta
sanaakaan toivon elvyttämiseksi! Mutta tämä ei käy,
tämä on jo liiaksi. Jos te tahdotte sanoa suoraan,
mikä teillä on mielessä, niin sanokaa se. Minä jätän
silloin peräsimen.»
»En sano», tohtori myhäillen virkkoi, »minulla ei
ole oikeutta sanoa enempää. Se ei ole minun
salaisuuteni, nähkääs Silver; muuten minä, totta puhuen,
sanoisin kaikki. Mutta minä menen teidän suhteenne
niin kauas kuin uskallan mennä, ja vielä hiukan
kauemmaksikin, sillä jos kapteeni ei minua siitä höyhennä,
niin silloin minä pahasti erehdyn! Ensiksi minä
annan teille vähän toivoa: Silver, jos me molemmat
pääsemme hengissä tästä sudenkuopasta, niin teen
minä parhaani pelastaakseni teidät väärää valaa
tekemättä.»
Silverin kasvot loistivat ilosta.
»Totisesti te ette voisi puhua koreammin, herrani,
vaikka olisitte oma äitini», hän huudahti.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
