Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VI osa — Kapteeni Silver - 31. Aarretta etsimässä — Flintin osviitta
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
2J2
Minä huomasin, että kaikki ruoka-aineet olivat peruisin
meidän varastostamme, ja käsitin samalla miten totta
Silver oli eilisiltana puhunut. Ellei hän olisi tehnyt
sopimusta tohtorin kanssa, niin olisi hänen
tovereineen täytynyt, laivan menetettyään, tulla toimeen
vedellä ja sillä metsänriistalla, jonka he itse saivat
hankituksi. Vesi ei olisi ollut herkkua heille; merimies
on tavallisesti huono p^ssymies; ja sitäpaitsi päättelin,
että koska heillä ruokavarat olivat niin vähissä, niin
ei heillä liene ollut liiaksi ruutivarojakaan.
Näin varustettuina läksimme nyt kaikki liikkeelle —
yksinpä käärepäinen mieskin, jonka totta tosiaan olisi
pitänyt pysyä varjossa — ja taivalsimme peräkanaa
purolle, jossa laivavenheet olivat. Näihinkin olivat
rosvot juovuspäissään leimansa lyöneet. Toisesta oli
tuhdot rikottu ja molemmat olivat savessa ja muutenkin
kurjassa kunnossa. Varmuuden vuoksi otettiin
kumpikin venhe mukaan ja jakautuen tasaväkisesti
molempiin, me jatkoimme matkaa sataman tyyntä pintaa
pitkin.
Soutaessa oli kartta keskustelun aiheena.
Punainen risti oli luonnollisesti aivan liian suuri
ohjeeksemme, ja määrittely kartan takapuolella ei myöskään
ollut ilman muuta selvä. Se kuului, kuten lukija
muistanee, seuraavasti:
»Suuri puu, Tähystäjän ulkoilemalla, yksi aste
pohjoiseen pohjoiskoillisesta. i \
»Luurankosaari itäkaakosta itään.
»Kymmenen jalkaa.»
Suuri puu oli siis pääasiallinen merkki.
Edessämme rajoitti satamaa parin kolmen sadan jalan
kor
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
