- Project Runeberg -  Aarresaari /
277

(1909) Author: Robert Louis Stevenson Translator: Olli Lampén With: Walter Paget
Table of Contents / Innehåll | << Previous | Next >>
  Project Runeberg | Catalog | Recent Changes | Donate | Comments? |   

Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - VI osa — Kapteeni Silver - 34. Loppu

scanned image

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Below is the raw OCR text from the above scanned image. Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan. Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!

This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.

277

me salmen läpi kulkiessamme olimme pahoitetut
laskemaan eteläisen niemekkeen lähitse, näimme näet heidät
kaikki kolme hietarannalla polvillaan ja kädet
rukoile-vasti meitä kohden ojennettuina. Luullakseni säälitti
meitä kaikkia jättää heidät sinne niin kurjan
kohtalon omiksi, mutta uuden kapinan vaaraan emme
voineet antautua ja perin julmaa hyväntekeväisyyttä taas
olisi ollut viedä heidät kotiin hirsipuuhun. Tohtori
huusi heille ilmoittaen mitä heitä varten olimme
saa-f

relle jättäneet ja mistä he varaston löytäisivät. Mutta
he vain jatkoivat rukouksiaan huudellen meitä nimeltä
ja pyysivät meitä Jumalan nimessä olemaan armeliaita
eikä jättämään heitä surman suuhun sellaiseen paikkaan.

Kun he näkivät että aluksemme yhä ohjasi samaan
suuntaan ja poistui nopeasti kuulomatkasta, niin muuan
heistä — en tiedä ken se oli — hypähti karjahtaen
pystyyn, lennätti musketin poskelleen ja laukasi. Kuula
lensi Silverin pään ylitse ja lävisti ison purjeen.

Sen perästä me pysyttelimme kaiteen suojassa ja
kun seuraavan kerran katsahdin saareen päin, niin näin
heidän hävinneen niemekkeeltä ja itse niemekkeen,
välimatkan pidetessä, häipyneen melkein kokonaan
näkyvistä. Siihen vihdoinkin loppuivat seikkailumme ja
ennen puolta päivää oli Aarresaaren korkein huippu
sanomattomaksi ilokseni vajonnut meren sinisen
kaaren taakse.

Meitä oli niin vähän miehiä laivassa, että jokaisen
täytyi olla työssä — lukuunottamatta kapteenia, joka
makasi patjalla peräkannella ja jakeli sieltä käskyjä.
Vaikka hän” olikin jo ilahuttavasti parantunut, niin
tarvitsi hän näet vielä lepoa. Me ohjasimme laivamme

<< prev. page << föreg. sida <<     >> nästa sida >> next page >>


Project Runeberg, Sat Dec 9 01:02:04 2023 (aronsson) (download) << Previous Next >>
https://runeberg.org/aarresaari/0285.html

Valid HTML 4.0! All our files are DRM-free