Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
8
Päivät pitkät hän oli hovineitoineen istunut
linnan marmorisen puistolammikon reunalla, missä
vesi oli kirkasta kuin hopea ja kalat kultaiset
niin hupaisesti edestakaisin vilahtelivat. Istunut
siinä vapa vaskinen kädessään, huntu hohtava
hartehillaan, ja joskus kohottanut kalan
rantamalle, jonka hänen hovineitonsa heti olivat
rientäneet irti ongesta päästämään. Mutta muuten
hän oli ajatellut, aatkeloinut omia aikojaan.
Nähnyt hän oli lammikon ikikirkkaasta
kalvosta oman kuvansa, mutta viime aikoina
myöskin erään toisen kuvan, joka hänen
hämmästyksekseen oli vasten hänen tahtoaan ruvennut sen
rinnalle yhä useammin kuin toisesta maailmasta
tunkeutumaan ... ensin epämääräisempänä, sitten
aina selvempänä ja varmapiirteisempänä ...
Se oli kuva kumman nuorukaisen, yhtä
kauniin kuin hän itsekin oli, mutta niin
lempeän-levollisen, niin mustan-murheellisen, että hänen
olisi tehnyt mieli painaa päänsä hänen
rinnoilleen ja itkeä, itkeä loppumattomasti.
Hän oli nauranut ja särkenyt veden
onkivavallaan. Mutta hetken perästä oli se siihen
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
