Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
140
kirja kainalossa vaeltavan lehtokujaa, joka johli
hänen tyttärensä entiselle mielipaikalle
puistolam-mikon luona. Siihen istahti hän päivänpaisteiseen
ruohikkoon, laski onkensa vesille, otti esille
kirjansa ja vaipui syvämietteisiin tutkisteluihin
kaiken olevaisen ongelmista.
Sitä ainakin pidettiin luonnollisena, sillä
kukaan ei uskaltanut häiritä häntä.
Mutta kerran, kun hän viipyi liian kauan
tällaisella retkellään, mentiin varovaisesti katsomaan,
mitä hän teki, ja nähtiin, että hän — nukkui.
Niin, hän nukkui todellakin! Nukkui
selko-selällään, kasvot kohti laskevaa aurinkoa,
kuorsasi syvää onnenlapsen unta, vapa vaskinen
käteen hervahtaneena, kirja päänsä alla.
Silloin ymmärrettiin, että hän oli ylimmän
viisauden saavuttanut ja saanut ainakin omalta
kohdaltaan sopusointuun ikuisen ristiriidan ahvenen
ja kultakalojen välillä.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
