Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
kovasti tyhmistyi. Toiset taas käskivät huutajain näyttää
uskonsa ja saarnansa perustusta; mutta nämät eivät
pitäneet pappien saarnoista eikä kirjoistakaan mitään, vaan
luottivat sen hengen todistukseen, joka heissä vaikutti.
Saara aus-puhti näyttää olleen tarttuvainen; sillä lapsetki
semmoiset, jotka tuskin olivat vielä toisella kymmenellä,
rupesivat jo täristyksiin ja henkityksiin, josta kuitenki
lakkasivat, jos heitä ruvettiin torumaan. ”Jo minunki editseni
kulki kultainen kruunu”, lausui poika nulikka yhtäkkiä
semmoisessa kokouksessa kesken muiden saarna-meteliä.
”Ole sinä ääneti kruununeis”, ärjähti sille vaimo-ihminen,
joka vieressä seisoi, ja pojan puhti kohta herkesi.
Muutoin kaikki nämät kokoukset lakkasivat kevään
puolella v. 1817, ja syyksi mainitaan se, että kerta,
kokousta pidettäissä, oli muka kuultu ”pahan miehen” kirkuvan
vainion mäellä. Heikki, eli niinkuin häntä nyt oli ruvettu
kutsumaan, ”rukous-Heikki” muutti nyt asumaan Hanhijär*
ven akatemia-tälliin, joka nykyänsä on talo Lavajärven
kulmalla, missä hän eli ylen likeisessä tuttavuudessa Kaija
nimisen tyttären kanssa. Tämä Hanhijärven isännän Juha
Yrjönpojan ainoa tytär oli syntynyt syyskuun 26 p. 1787.
Hän mainitaan olleen mustan-verevä, eikä suinkaan
kauniiksi mainittava. Yhdessä luhdissa tämä pariskunta
asuskeli, lähtivät rinnatusten metsään päiväksi ja palasivat
yhdessä aina ehtoon tullessa. Näin kesä kului, ja
nähtäväksi jo alkoi käydä, ettei paljasta pyhyyttä ollut heidän
kesken harjoitettu. Kuitenkin olivat ihmisten mielet niin
lumotut, että harvat rohkenivat asian oikeata laitaa
ajatel-lakkaan, ja Kaijan isälle ei kukaan tohtinut asiasta
luiskahtaa, tämä kuin oli tylymäinen mies ja tyttärensä
uskoon kiedottu. Kaija itse kerskasi olevansa asetettu
ihmeeksi kaikelle maailmalle.
Muutamat viikot ennen Mikonpäivää lähti
rukous-Heikki tiehensä Hanhijärveltä, ja asia tuli nyt kohta surkeaan
loppuun. Mikonpäivän edellisellä viikolla synnytti Kaija
metsässä lapsen, jolta hän kohta leikkasi niskan poikki
puukolla, vei sitte ruumiin, jonka hän oli käärinyt Heikin
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
