Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
siitä olivat he tulleet katkeraan synnin suruun ja
katumukseen.
Niinkuin sanoin, olen käynyt Inkerinmaalla vuodesta
1838 vuoteen 1845 asti, aina kaksi kertaa vuodessa, ja
ollut noin 3 kuukautta joka reisulla. Minä kävin aina
kokouksissa, ettei he minulta mitään salanneet. Ja kuin me
kerran oltiin yhdessä J. R. ja J. M. (ne vanhemmat), niin
minä kysyin niistä tapauksista ja kaikista seuran asioista,
joita minä olin siellä nähnyt. J. R. sanoi: onhan niitä
hen-gessäkin tapahtunut, vaan ne ihmiset, jotka niitä ovat
tehneet, ei nyt enää monikaan ole hengessä. Moni ei taas
ole ollutkaan, vaan on ilman kuvaillut. Josep sanoi:
kerran kuin oltiin kokouksessa yhdessä riihen kuominassa
(luuvassa), niin suurin osa seuraväestä rupesi hyppäämään
ja riisui itsensä alasti (paljaaksi). Minä kysyin: mitä se
merkitsee? Niin ei he mitään arvoa sille panneet, vaan
sanoivat: eihän siinä luonto enää hallitse, joka niin
roh-kenee itsensä paljastaa. Hyppäämisestä on jo puhuttu.
Sen he kutsuvat hengen iloksi. Ei se aina tapahdu, vaan
toisin ajoin taas hyppäävät erittäin paljo. Silloin
sanotaan: mitä nyt vaan tuleneekaan kuin niin paljon saadaan
iloita? kuin ei vaan olisi surun edellä. Yksi hovin herra
(pehtori) sanoi: hyppääminen on kolmenlainen, yksi on
hengen ilosta, toinen luonnon liikutuksesta ja kolmas on
vainon hyppy. Niin he itsekiin ennustavat vainon olevan
tulossa kuin pa\jon hypätään. Sitten sanoi J. M.: kerran
oltiin yhdessä kokouksessa sydän talvella. Siinä oli yksi
vanha äiti, joka sanoi minulle: ota kelkka ja vahva nuora
ja tee minun kanssani, mitä minä käsken. Ja minä
(Josep) otin kelkan ja nuoran ja panin äitin kelkkaan. Hän
osoitti tien ja minä vein hänen yhden joen rannalle, joka
oli sula. Hän riisui vaatteet )?ois ja minä panin nuoran
hänen keski-ruumiihensa ja pidin toisesta päästä kiinni.
Hän meni jokeen, uiksenteli siellä kuuron aikaa, tuli ylös,
pani vaatteet päällensä ja minä vein hänen kelkassa
kotiin. Tätä äitiä pidettiin silloin arvossa koko seuraväeltä,
vaan senjälkeen R. kielsi häneltä äitin nimen, ja sanoi:
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
