Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
uskoa? Siitte irmutkiin tekivät saman ja sanoivat samalla
tavoin. Toitset huusivat: ai, ai, kiitos, kiitos! ai sitä
suurta Jumalan armoa, kuin tekee niin suuria töitä! Eräs
veikko sanoi: tähänpä uskoa tarvitaankiin: ei sitä muissa
olek-kaan; sehän on oikea Jumalan rakkaus, joka vaatteetkiin
päältä pois repii. Naiset riipoivat kerran Juhanan päivän
sunnuntaina Tarpilan kylän metsässä, jossa oikein
hypättiin, solet pois ja sanoivat niiden polttavan, kuin olivat
syntistä ainetta. He riisuivat myös vaatteensa ja olivat
alasti. Eräs sisko paljasti itsensä ja kiipesi puuhun, kuin
alhaalla oli rakkauden tuli niin polttanut, ettei voinut
kärsiä. Maassa tarttui 4 ja 5 henkeä yhteen nuotioon ja niin
he vierittelivät itsiänsä pitkin maata. Tästä toiset
huusivat: kiitos Jumalan rakkauden edestä, joka niin juovutti
juovuksiin hengen iloviinasta.
Mitä ylenluonnollisiin asioihin tulee, niin kyllä niissä
oli paljo sulaa petosta. Tiedän itsenikiin sitä tehneeni.
Usean kerran heitin itseni alas ja puhuin kielillä, jota M.
Rontukiin ahkerasti harjoitti, ja sitä minä tein sentähden,
että muut minua ihmettelisivät ja ylistäisivät, luullen
minulla olevan hengen. En minä luule niitä olevan monta,
jotka olisivat kaikki hulluudet niin tarkoin läpikäyneet
kuin minä raukka. Nyt kiitän Jumalaa, että Hän on
pal-Veliänsä kautta minun herättänyt ja valaisnut tuntemaan
sitä kauheaa tilaani, jossa niin iloisena elin. Oman
tunnon soimausta pidin vaan synnin vietelyksenä, muutoin
luulin jo taivaassa olevani. Jos kirjoittaa osaisin, niin
antaisin tunnustukseni muille varoitukseksi, mutta kaikkia
niitä kauhistuksia on vaikea suoraan puhua.
2:nen. Veikkoni sanoi minulle: jos sinulla on usko, en
minä voi sinulle mitään tehdä, vaikka tahtoisin. Mutta
kuin se törkiä synti tapahtui, sanoi hän oitis: sinä et ole
valvonut ja rukoillut, koska liha vielä sinussa elää, sinä
nyt saastutit minunkiin; sillä kuin sinä tulit tyköni ja
sinulla ei ollut uskoa, niin liha minussakiin sai vallan. Kuin
minä valitin ja sanoin, ettei niin pitäisi tapahtuman, sillä
se on synti, niin kyllä hän sen toisinaan myöten antoi, vaan
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
