Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
teitä rakkaan Poikansa kuvaan; joka tapahtuu, koska
rakas Jumala sanansa ja henkensä voimalla voittaa meitä
näkemään sitä surkiata ja syvää turmelusta, joka saattaa
matkaan sen, että meidän parhain tahdommekin on
lihallinen, niinkuin Lutherus Katekismuksen kolmannessa
rukouksessa kirjoittaa, ja sanoo sen olevan etuisimman
perkelettä ja maailmaa estämään Jumalan nimeä
pyhittämästä meidän tykönämme ja Jumalan valtakunnan meidän
ty-kömme tulemasta. Niinkauvan kuin tämä meidän
tahtomme näkyy ainoastaan vähän vahingolliseksi, niin on
Chris-tuskin meille vähä sovelias, eli, emme ole soveliaat
rukoukseen, valvomiseen ja Jumalan pyhän sanan oikiaan
tutkimiseen. Sillä ihminen, joka on luotu nauttimaan lepoa
Jumalassa, halajaa suurella kiivaudella lepoa; mutta
lankeemuksen kautta hän on tullut sopimattomaksi nauttimaan
sitä luomisessa säättyä lepoa ja luonnon puolesta
sopimattomaksi kaikkeen totiseen lepoon. Hän pysäyntyy kerran
toisen perästä armon liikutuksiin ja tuntemisiin, tehden
itsellensä toivon armon lupauksista, jonka alla hän sitte
lepää eli kulkee senkaltaista kulkemista, kuin ihmisen
mielelle on sovelias.
Syy tähän väärän levon halajamiseen on se, että se
lepo ja rauha, jonka Kristus totisille uskovaisille antaa, on
luonnon kuolema ja niin muodoin ei ole sovelias koskaan
luonnolle ja järjelle. Uskovaisten toivo perustaa itsensä
eli seisoo kokonansa Jumalan Hengen todistuksessa sanan
kautta, joka todistus julistaa Kristusta ja runtelee ihmisen
syvemmälle ja syvemmälle, sydämen surulla ja
häpeemi-sellä katselemaan perinpohjin köyhää ja alastointa
luontoansa ja sen kiukkua ja vastahakoisuutta, josta se
jokapäiväinen kristitty in yhteinen risti tulee, jota heidän
hänen jälissänsä kantaman pitää. Mutta Kristus on
kuitenkin heidän kaikkensa. Borgossa sinä 22 p. helmikuussa
1834.
H. W.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
