Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
och ikläden eder den nya menniskan, den efter Gud skapad är
i sannskyldig rättfärdighet och he
2. P. W. lausuu näin: ”uskon hedelmistä pyhityksestä
ja rakkaudesta Paavo tosin ei puhunut usein ja sanoi
kerran minulle ei tahtovansa niistä puhua sentähden, että
ihminen luonnostansa on taipuva niiden päälle luottamaan
ja nojaamaan koko parannuksensa asian.1 nFidä itsesi sen
verran pyhänä, kuin uskosi kan”, oli hänen sanansa.
Vaan senkaltaista pyhää menoa, kuin hänellä oli
koto-elämässänsä, en minä tavannut missäkään, enkä monta
kertaa nähnyt. Minä olin kerran hänen kotonansa Syvärin
saarella kokonaisen viikkokauden ja silloin ei sattunut
muita ketään käymään. Minä näin hänen elämänsä
erittäin merkilliseksi, joka ei minun mielestäni poislähde
milloinkaan. Hän kävi joka päivä suota juurimassa, varhain ’
aamulla lähtein leposialtansa (— me makasimme yhdessä
huoneessa kahden kesken —) ja aina tunnin eli pari
viivyttyä työpaikassaan tuli hän ja luki Raamattua,
profee-tain kirjoja ja meni taas uudestaan työlle, palasi takasin
ja teki sitä samaa. Minulle hän puhui niin vähän, että mi- 1
1 ”Detta besannas af erfarenheten”, skrifver J. F. B. ”Se på
verkliga sekteriska. Så länge de kunna iakttaga sina helighets reglor
(yttre Öfningar, till och med sin tanketro och visshet, den de ej våga
låta öfvergå till sökande, fast de synda och derföre bestraffas), äro de
frimodiga, till och med trotsiga; men händer någon försummelse, så
inträffar motsatsen. Sålunda går andans fattigdom och tillväxandet i
qjelfkännedomen och kännedomen af nådens storhet förlorad. Endast
under vissheten om nådaståndet kan menniskan, utan våda för
egen-rättfärdighet, se på sin helighet. Detta är meningen med: ’*pidä
itsesi sen verran pyhänä, kuin uskosi kannattaa”. Likväl
vill jag ej bestrida, att Paavo, i likhet med Luther, mindre ordat om
helgelsen än apostlarne i sina sändebref, hvilket härrörer af det
fari-seiskä väsendet, som han bemärkte hos mängden af de väckte, med
hvUka han råkade i beröring. Alla tider har händt, att en
ytterlighet drifver åt den motsatta. Så har Renquists ytterlighet drifvit till
likgiltighet eller skygghet för yttre böneöfningar, och Hedbergs
ytterlighet drifvit till skygghet för tillegnandet af nåden (pertinacissimus
intuitus Christi est fldes. Luther.)”
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
