Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
51
on oikia ja elävä kristitty, joka elää rukouksissa ja avuksi
huntaaniisessa, mutta joka ei sitä tee, hän on elävältä kuollut.
— Se aina-rukoileminen saa tapahtua alinomaa yksillä
sanoilla, esimerkiksi: armahda, armahda, taikka: auta ja auta,
eli käännä ja käännä minuaki! j.n.e. Aamulla herättyämme
pitää meidän sitä alkaman ja sitte koko päivän, jos ollaan
tiiissä eli ilman töitä, jos liikkeillä eli yhdessä kohti, aina
muistaman sitä samaa huutamista: armahda ja armahda!
Jumala sanassansa käskee rukouksen kiehumista
sydämessämme sitä myöten, mitä myöten pahat ajatukset kiehuvat
sydämessämme. Jesus sanoo: ihmisen sydämestä nousevat
pahat ajatukset, jotka saastuttavat ihmisen Matth. 15: 19, 20.
Ei nyt muuta kuin sydämellisiä terveyksiä kaikille
ystäville, niinkuin Salomolle, Paasoselle ja muille.
Sortavalassa 15 p. kesäk. 1858.
H. Renquist.
14. Samalle. Sydämellisesti rakastettava ystäväni!
Kiitoksia kirjoitukses edestä, jonka pari päivää sitte
käsiini sain. Minä olen usein muistanut sinua, ajatellen,
lieneekö hän vielä eleillä, koska hän on kitulikaa, niinkuin
minäki. Sentähdeii kirjoitukses saattoi minulle
ihastuksen, kuin siitä näin armon ajassa oleva* ja armon
kerjäämistä pitäväs. Nyt mainitsen omasta kohdastani.
Niinkuin olet saanut kuulla, ovat minulla raskaat ristit olleet
monta vuotta. Toiselta puolelta on kuitenki laupens
Armahtaja sen siaan auttanut minua sisälliseön vakuutukseen
armostansa sen kautta, että Hän vihdoinki viimein sai
minussa alulle sen sisällisen aina-rukoilemisen, josta minä
ylitse kymmenen vuotta olin sekä suusanalla että kirjoilla
ja kirjoituksilla opettanut, ja johon minä itseki pyrkimistä
pidän, mutta en siitä siihen pääsnyt. Ja kuin en siihen
pääsnyt, niin en myöskään pääsnyt vakuutukseen armosta,
vaan täytyi aina olla haikialla mielellä, josta päätin, että
siihen aina, alati ja lakkaamata, huutamiseen eli
huokaus-rukoukseen pääsentä taitaa kaiketi olla ahtaasta portista
sisälle käyminen; ja sellaisessa yötä ja päivää hnutami-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
