Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
186
hengen antamat villitykset. Eikä he myöskään minun
kuulleni puhuneet rukouksen poisheittämiseslii eikä muistu
vil-lityksistänsä. Kuitenkin olivat he kotia palatessani»
kylissä heränneillen ihmisille sanoneet: tällä tavalla kuin te
olette alkaneet sielunne asian valvomisen ei tule tolkkua
koko talkkunastanne: sillä tämä teidän pappinne pitää
teitä lain piinan penkissä, kuin hän itsekin siinä on: ja vaikkei
hän sitäkään tekisi, niin ei hän kuitenkaan tiedä sielunne
liloja ja sentälidén ei hän myöskään taida ojentaa teitä
oi-kjällen tielle. Siiheu asiaan tarvitaan hengellisillä kielillä
puhujat; sillä ne tietävät, missä tilassa kukin ihminen on
sielunsa puolesta, ja. sen vuoksi he myöskin taitavat
ojentaa oikialle tiellen. Mutta kuin tämä teidän pappinne ei
mitään tiedä erinomaisista Pyhän Hengen vaikutuksista,
vaan ne ovat hänelle hulluus, niinkuin Paavali sanoo, niin
sentälideu emme saata tänne teillen lähettää kielillä
puliu-joita, jonka tähden tarvitsisi joitakuita teistä tulla meidän
puolelle saamaan kielillä puhumisen lahjan, jotka sitten
olisivat ojentajina kaikille mailienkin, ja heistä sitte se
lahja tulisi muillenkin niille, joillen se tulisi. Tähän
heidän hyvään neuvoonsa jo muutamat rupcsivatki
suostumaan ja sentähden olivat liiton keskenänsä telineet
lähteäksensä sinne. Mutta juuri heidän lähtöpäivänänsä
tapahduin minä tulemaan sairasta ripittämään siihen kylään,
josta lie olivat lähtemässä, jossa tilassa yksi lähtevistä toki
ilmoitti minulle n koko heidän aikomuksensa. Ja kuin
minä sitten selitin heille tie kielet, joita oppimaan tie olivat
lähtemässä, niin ei yksikään ainoa lähtenyt mokomaan
kielten kouluun. Slutta kuin minä pelkäsin seurakunnassa
olevan muitakin, joilla olisi aikomus sinne lähteä, niin
minä yhtenä sunnuntaina saarnastuolista kuuluutin, ettei
yksikään mahtaisi olla niin hullu, joka luksisi mokomiin
mustalaisten kulkemisiin. Ja sen jälkeen ei enää
kuulunutkaan senkaltaisia aikomuksia, sitä vähemmän tapahtui
lähtemisiä mokomaan kielten akatemiaan. Jolla tavalla
päästiin siitä seikasta. Kuitenkaan ei kauvau oltu rauhassa,
kuin jo tuli villitsiäin joukkokunuasta yhtä haavaa kolme
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
