Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
minkäänlaatuista kirjallisuutta,
muuta kuin virsikirjaa sunnuntaisin,
puhumattakaan musiikkikirjallisuudesta,
jonka ostajia luulisi
olevan kaikkein runsaimmin mainitussa
piirissä. Mutta asia on
toisin. Uskallan kysyä: Kenen
kanttorin kirjahyllyllä ovat Klemetin
suomentamat Sointu- ja
Kontrapunktioppi, kuka ilmoitti
ennakkotilauksella hankkivansa
Merikanto—Tulenheimon Urkukäsikirjan
(vastauksia saapui muutamia
kymmeniä), kenellä on Wegeliuksen
oivallisesti suomennetut
lukuisat teokset, kuka on heistä
vaivaantunut lukemaan toht. I.
Krohnin mainiota rytmioppia ja
vielä, kenelle heistä tulee oma
äänenkannattaja, jotakuinkin hyvin
toimitettu Säveletär (noin
10%)? Tunnen joukon mainittua
virkaluokkaa, joiden kirjastossa ei
ole ainoatakaan mainitsemistani
teoksista. Sen ovat kustantajatkin
huomanneet, koska musiikkikirjallisuus-uutuudet
ovat vain poikkeusilmiöitä.
— Toiselta puolen taas
on kirja-asiamiehellä sangen hauska
havainto se, miten kansan keskuudessa
lukuunottamatta musiikin
huoltajia, kanttoreita
harrastetaan suomenkielistä teoreettista
ja historiallista musiikkikirjallisuutta.
Tunnen useita käsityöläisiä
jaopettajia, joiden kirjastossa
onkaikki omalla kielellämme
ilmestyneet musiikkia koskevat
teokset. –
On itsestään selvää, minkälaatuista
kirjallisuutta maanviljelijöille
on tarjottava ja mitä he ostavat.
Mutta vaikka he ovat »turpeeseen
kiinni sidottuja», niin ainakin
minun seudullani täytyy antaa
heille se tunnustus, että kirjallisuuden
harrastus ja viljelys — olipa se
laatuaan (— musiikkikirjallisuuttakin
—) mitä tahansa —on heidän
keskuudessaan (nim. nuorempien
edistysmielisempien) suurin. Eron
näyttävät numerot:
Lukkarin —: —:
Papin 30: —; (siihen luettuna
Tietosanakirja);
Opettajien 50: —;
Maanvilj. 55: — 130: — j. n. e.
Puheenaolevat maanviljelijät ostavat
kaikenlaatuista eikä yksinomaan
vain ammattiansa koskevaa
kirjallisuutta.
Monessa seudussa kuitenkin asiamiehet
valittavat, etteivät saa
maanviljelijöitä ostamaan kirjallisuutta.
Siinä on paljon totta. Tunnen
useita, joista voi sanoa: ennen
saan kiven puhumaan kuin vanhan
rikkaan isännän jonkun kirjan
ostamaan. Moni talo on upea ja
komea kuin linna, mutta isännän
kirjastossa on vain Uusi Testamentti,
virsikirja ja almanakka.
Miten saada nämä heräämään, siinä
kysymys?
Ne on jätettävä maatumaan!
Työ on ulotettava isännän pojista.
Tällä menettelyllä voi aikojen kuluessa
saada aikaan hj-viä tuloksia;
allekirjoittaneella siitä on suotuisia
kokemuksia.
Virkamiesluokka eri seuduissa
"suhtautuu kirjallisuuteen eri tavalla.
Nähtiinpä hiljattain, miten
vastaanotettiin »Suomen kansan
vanhat runot». Luulisi toki satalukuisessa
tohtori- ja maisterijoukkiossa
olevan enemmän harrastusta
—!? Useasti herrain
virkamiesten ainaisena ravintona
ovat pääasiallisesti 15 ja 25 äyrin
(ruotsalaiset) romaanit. Syynä välinpitämättömyyteen
lienee »liika
lukeneisuus». On kyllä niiden joukossa
myös hartaita suomalaisen
kirjallisuuden ystäviä, jotka useat
ostavat kaikki huomattavimmat
kirjauutuudet.
Kansakoulujen opettajat useissa
paikoin ovat myös hyviä kirjallisuuden
ostajia. Opettajattaret
kumminkin vähemmistönä. Miespuoliset
opettajat sensijaan ovat
kaiken tietokirjallisuuden vankka
kannattajajoukko. Monella heistä
olisi hyvä halu aina täydentää
kirjastoaan ja tietojaan, mutta
usean, varsinkin nuorempien, ei
taloudellisista syistä kannata ostaa
paljon kirjoja.
Sivumennen sanoen olen tullut
huomaamaan myös yhden seikan
kirjain myyjänä. Mitä rikkaampi
joku henkilö on, sitä vähemmän
hänostaakirjallisuutta, jotavastoin
taas joku vähävarainen ja varallisuudeltaan
keskitasossa oleva henkilö
ostaa paljon kirjoja. Mikä on
tähän sjrynä? Rikas lisää mahdollisilla
kirjarahoillaan entistä aineellista,
mutta köyhä lisää ostamillaan
kirjoilla henkistä pääomaansa.
Rikkaalla on yksi päämäärä:
saada rahaa kasaan; köyhällä kaksi
päämäärää; kartuttaa tietojansa
ja saada sen kautta myös aineellista
hyvinvointia.
Käsityöläisten keskuudessa harrastukset
ovat erilaatuisia. Useat
hylkivät kaikkea porvarillista
kirjallisuutta ja ostavat yksinomaan
omia »punakantisia>> julkaisujansa.
Joskus on heidän joukossaan
myös innokkaita 50 p. romaanien
ystäviä, ja nousevasta polvesta
voi tulla isompienkin teoksien
ostajia. Innostusta siihen suuntaan
on jo havaittavissa.
Asiamiehen, menestyäkseen toimissaan,
pitää kohdistafi kirjojen
tarjoilussa huomionsa ostajapiirinsä
yksilöllisiin harrastuksiin. Ellei
niitä tunne, pitää ne ottaa selville.
Kaikilla ei ole samansuuntaisia
harrastuksia. —ö—v—la.
Toimitus kiittää kohteliaimmin
arvoisaa lähettäjää kirjoituksestaan.
Juuri tuo seikka, ettäkirjoja
on tarjottava harrastusten mukaan,
voi pian tuodaasiamiehelle melkoistamenekkiä.
Olomme ovat niin alkuperäiset,
että lukijakuntamme
on kasvatettava alusta.
Suunnattoman paljon enemmän
kirjallisuutta voitaisiin maaseudullakin
myydä, jos herätystyö olisi
kaikkialla käynnissä.
Kirja-asiamies on kansan kasvattaja
ja sivistäjä!
Helsinki 1915, Osakeyhtiö Weilin & Göös Aktiebolag.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
