Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
potkaistaan rikki, tuntuu lukijan
mielessä säälin alkua, ikäänkuin
sillä potkulla olisi rikottu jotakin
muutakin. Sanomalehdissä on näkynyt
otaksumisia, että Hoikkanen
olisi sama henkilö kuin Maiju
Lassila. Tämä on erehdys. Hoikkanen,
kansakoulunopettaja Laukaalta,
esiintyy omalla oikealla nimellään.
Mutta siirtykäämme toiseen humoristiseen
teokseen: Tiituksen
uuteen kokoliaaseen kirjaan nimeltä
Siitä nousi hirmuinen prosessi
(4: 50). Me huomautamme
kohteliaimmin, että tämä ymmärrettävästi
voi olla joululähjakirja
numero 1, olipa ostaja tai vastaanottaja
kuka hyvänsä. Tiitus on
tässä teoksessa maineensa voittaja,
sillä alkaen huomaamattomasta ja
vaatimattomasta alusta paisuttaa
hän salakavalasti teoksensa todellakin
siksi hirmuiseksi prosessiksi,
josta hän on sille nimenkin antanut.
Humoristista kirjallisuutta ilmestyy
meillä niin perin vähän, että
jokainen nusi tulokas, kunhan se
vain on kunnollinen, on merkkitapaus.
Huumori! Siinä kallisarvoisimpia
lahjoja, joita Apollo voi koskaan
pojilleen antaa. Jo vanhastaan
tunnetaan, että Ilmari Kianto
osaa siinä suhteessa paljon, kun
hän vain sille päälle sattuu. Ja se
on ollut hänen päänsä ja tuulensa
uudessa turneekirjassaan Kiertävä
kirjailija, pikakuvia turneematkalta
(4:75). Vallan verrattomalla huumorilla
ja sovittavalla itseironialla
hän tekee siinä sattuvia läpileikkauksiaan
niiltä paikkakunnilta,
joissa piti viime keväänä »kirjatsujaan».
Hän on usein julkaissut
matkakertomuksia rakkaasta Karjalastaan,
osoittaen aivan harvinaista
kuvauskykyä; luulemme
kuitenkin, että kun hän nyt kerran
lähti retkeilemään »sivistyneitten»
maanmiestensä asuinsijoille, hän
niitä kuvatessaan on voittanut entisensä.
Erinomaisen hauska lahjaksi!
Runsaasti on tässä jo pinottu
joulupöydälle kotimaista tuotantoa.
Lisätkäämme siihen kukkuraksi
kuitenkin muutamia käännöksiä,
jotka yhdistävät meidät
maailmankirjallisuuden valtasuoniin.
Tulkoon mainituksi Honoré
de Balzacin Laakson lilja (4: 25)
ja Holger Drachmannin Soittajan
tarina (2: 90). Miten omituiselta
tuntuakaan rinnastaa nämä kaksi:
ranskalainen työn ja raskaasti taistelevan
neron jättiläinen, ja tanskalainen
runoilija, tunteissaan hienosyinen,
herkkä, haaveellinen.
Molemmilla on tässä yhteistä se,
että he käsittelevät rakkauden
ikuista olemusta ja sen oikeuksia
molemmat. Edellisellä tämä muodostuu
tumman intohimon väkeväksi
virraksi, jälkimäisellä ihanteellisen
suhteen kuulaaksi runoudeksi.
Ota ja valitse! Ellet tahdo
sitä nyt päättää, niin nauti Karl
Schönherrin hienosta novellivalikoimasta
Onnen lapsi (2: 75). Kirjoittaja
on europalainen kuuluisuus.
Mutta mikä onkaan tuo herttaijnen
lapsi, jonka älykäs katse sinut
kohtaa? Kannelta luet: Clara
Tschudi: Napoleonin poika (3: 90).
Niinkö? Ja mieleesi kuvastuu surullinen
tarina kotkanpojasta,
jolta leikattiin siivet, ennenkuin
hän ehti edes pienistä vuosistaan.
Satoja kertoja olet varmaan tuota!
kuvaa ihaillut, olet nähnyt sen
usein naisten pöydällä kuin unelmain
esineenä nyt vasta kentiesi
pääset selville, kuka hän oli.
Tässä kirjassa on nuorille ja vanjhoille
kerrottu hänen liikuttava
elämäntarinansa.
Nuorisokirjoja.
Tuo yllä mainittu kirja jo veikin
meidät osastoon, jossa meidät
ottaa vastaan kultainen nuorisomille.
Mitä suositan lapsille, pojille
ja tytöille, jouluksi? Onko
mitään, jota voisin pitää heille kyllin
hyvänä? Ehkä.
Luulemme että Napoleonin poikaa
voidaan jo hyvällä syyllä suositella.
Mutta katsokaammé kuitenkin
kotimaisia. Silmiimme sattuvat
pastori Ingmanin teokset
Rimpisuon usvapatsas (i: 90) ja
Latvasaaren kuninkaan hovilinna
(2: 90). Velvollisuutensa ja vastuunalaisuutensa
tunteva mies on
ne kirjoittanut, tehden niistä teokset,
joita nuoret pojat hengähtämättä
lukevat, ei ainoastaan hetken
jännitykseksi, vaan myöskin
kehitykseksi ja opiksi. Ja nuorille
tytöille on tuolla sopiva teos: El.
Porterin Iloinen tyttö (3: 75). Sen
lapsi-sankaritar edustaa mahtavaa
ja tärkeätä elämänohjetta:
koeta suruiksimmissakin tiloissa
ajatella, mitä lohdullisia puolia nyt
tässäkin mahtaisi olla huomioon
otettavana, ja yritä siten pitää
yllä iloista elämänhalua. Kirjassa
osoitetaan, mitä ihmeitä pieni orpo
tyttönen tällä ilon-opillaan aikaansai,
kuinka hän sulatti turtuneimmatkin
sydämet. — Mutta mikä
jraamattu tuolla on, kannessa harmaa
jättiläinen, silminnähtävästi
käsikähmässä punanahkojen kanssa?
Sehän on Ferry n Metsäsissi
(4: 75). Ahaa! Miksi loistavat poikain
silmät noin? Ehkä sanovat
he meidän olevan oikeassa, kun
väitämme sitä heille mitä mieluisimmaksi
joululahjaksi?
Käytännön kirjoja.
Kuluvan vuoden tuotannosta on
mainittava Higinbothamin Tarmokas
ja taitava liikemies (2: —)
sekä Wendell-Piirisen Kirjansitoja
(2:75). Edellinen osoittaa, mitä
on otettava liikealalla huomioon
sekä kehittyäkseen että menestyäkseen,
asia, joka varsinkin nykyaikana
tuntunee tuhansista erit
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
