Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Ylhäistä ihmisyyttä, joka pysyy lujana kaikissa olosuhteissa,
ei ihminen voi saavuttaa vain synnynnäisten lahjojen
avulla ilman kasvatusta, omaa pyrkimystä ja elämän
taistelua, sillä se on vasta niiden tulos. Tasapainoa etsiessään
hän on usein saanut kolhaista kipeästi omaa luonnettaan
ja tuntea luissaan ja ytimissään, mihin mikin tieto
ja taito perustuu, saanut maksaa niistä toisinaan kohtuuttomasti
kalliin hinnan. Hän ei siis komeile vierailla tiedoilla
eikä taidoilla.
Hän ei myöskään ole harhaan johdettavissa enempää
omissa kuin yhteisönkään asioissa. Hänen elämänsä saa
työn eheyden ja tyydytyksen kautta rytmiä aivan kuin
innolla ja antaumuksella kirjoitettu runo on sointuisa ja
rytmillinen sisältönsä voimasta. Sellainen sisäinen ja ulkonainenkin
sopusointu on rauhaa, jota ei mikään satunnainen
eikä ulkonainen voi häneltä riistää, koska se on syvällä
hänen olemuksessaan.
Hänen ulkomuotonsa, elintapansa, ympäristönsä puhuu
siitä rauhasta, hänessä on jotakin varmaa ja itsestänsä
selvää, voiman säteilyä, joka vie mukanaan jatuntuu turvalliselta.
Hänestä säteilee rauhaa ympäristöön, hänen
perheensä kasvaa sen suojassa, ja onnellinen se maa, jossa
on paljon tällaisia perheitä.
Rauhan ihmisen sisäisistä syistä lähtevää toimintaa
seuraa välttämättömyytenä vapautuminen. Jokainen
hetki on hänelle ikuisuutta, joka on muutettava korkeammaksi
ja vapaaksi elämäksi. Tämä vapaus ei ole yhteisyydestä
eroittumista, sillä vapaa elämä syntyy vasta henkisestä
yhteydestä, vuorovaikutuksesta lähimmäisten
kanssa. Henki on ainoa varsinainen voima elämässä, sen
työt kuvastin, jossa ihminen vasta tuntee itsensä ihmiseksi.
Tähän henkiseen yhteistyöhön on kunkin yksilön liityttävä.
Mutta omassa sielussaan hänen minänsä pysyy kuitenkin
vapaana. Sielu elää omasta voimastaan aivan kuin
taivaankappale pyörii akselinsa ympäri samalla kuin se
liikkuu rataansa pitkin, kuuluen aurinkokuntaan. Tämä
itsensä tajuaminen laajenee ihmisyystajunnaksi, ja se taas
johtaa äärettömän ikuisen hengen käsitykseen.
Päästäkseen tajuamaan itseänsä, ihmisyyttä ja ikuista
henkeä täytyy ihmisellä olla rakkaus. Ei ole kehitystä
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
