Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
Miten on tämä uhrioppi sovitettava meidän yhteisölliseen
elämäämme?
Meille on tärkeätä pysähtyä tähän, sillä sen tunteminen
johtaa rauhan pohjalle.
Ranskan vallankumouksen aiheuttajana oli yksilöllisen
vapauden kaipuu, ihmisarvon kohottaminen, yksinvallasta
jakirkon kahleista kirvoittuminen. Mutta siinä oli vain itu
yhteisöllisyyttä. Senpä vuoksi Pariisin köyhälistö havaitsikin,
ettei vapaus, veljeys ja tasa-arvoisuus tuottanutkaan
leipää. Sen jälkeen on sosialinen liike paljon syventynyt,
laajentunut jaaineellistunut, mutta liian heikosti yhteistynyt.
Yhteiskunnan syyksi pannaan kaikki onnettomuudet,
epäkohdat ja kärsimykset. Yhteiskunnan on
syy, kun kansalaiset ovat laiskoja, julmia ja valheellisia
j.n.e. Yhteiskunta parka!
Mikä tuo tuntematon yhteiskunta sitten onkaan? Sinä
ja minä, papit, sepät, paimenet ja koko kansako?
Niin, yhteiskunta on joka ikinen itse jakaikki yhteensä.
Tuon vallankumouksen vaalilauseen ’vapaus, veljeys,
tasa-arvoisuus’ sijaan tahtoisin panna nykyisyyttä vastaavana:
vapaus, edesvastuu, yhteisyys.
Mitä ne sanat sisältävät?
Mitä on vapaus? Onko se riippumattomuutta, jonka
mukaan minä saan tehdä mitä ikinä päähäni pälkähtää.
Taluttaa lehmäni toisen rehevään niittyyn, soittaa pianoa
keskellä yötä suuressa vuokratalossa, antaa ruokaloissa
ihmisille terveydellisesti vaarallista ruokaa j.n.e. Ei suinkaan
se ole vapautta, sillä siitä voi joutua kiikkiin. Onko
se sitten vapautta, kun menen erämaahan perheineni ja
otan muokkaamattoman maan kamarasta elatukseni kahden
käden? Elän siellä riippumattomana kenestäkään
niinkuin kettu, jänis, susi ja orava. Ei, ei se ole vapautta,
se on perinpohjaista orjuutta. Ei siellä jää tilaisuutta sielun
viljelemiselle, jos mieli leivässä pysyä. Ei siellä ole
mitään valmista, kaikki on pienimmästä suurimpaan itse
omin ruumiillisin ja henkisin voimin luotava. Ja se supistuu
yhden ihmisen osalta hyvin vähään.
Tulemme sitten takaisin yhteisöön. Siellä on ihanat
koulut lapsille, kirkot, konserttisalit, teatterit, kirjäs
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
