Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
II.
YHTEISYYS.
Maailmansodan tuottamat kärsimykset, joiden veroisia ei
historia ole ennen tuntenut, eivät voineet tukehuttaa ihmiskunnan
parhaimpien povesta sovinnon ja rauhan uskoa. Sodan
kauhujen keskellä he yhä kiihkeämmin ikävöivät sitä hetkeä,
jolloinkanuunain tulen sammuttua jahävitysraivon näännyttyä
olisi heidän aikansa nousta jaryhtyä työhön rauhan hyväksi.
Ja nyt on jo päästy siihen, että parhain osa ihmiskuntaa
myöntää pysyväisen rauhan välttämättömyyden.
Vuosisatain kuluessa on rauhan harrastus ollut vain hyveellistä
tavoittelua, sitä ei ole tajuttu niinkuin nyt käytännölliseksi
välttämättömyydeksi.
Rauhan käsite on tietenkin elänyt samat vaiheet kansojen
historiassa kuin se elää kunkin yksityisen elämässä. Rauhaan
voi päästä vain tietoisen ponnistuksen kautta henkisesti kehittymällä.
Rauhan tajuaminen oli mahdotonta raakalaiskansoille, heimokunnittani
ja sukukunnittain eläjille. Heidän keskeiset
välinsä eivät olleet mitenkään järjestetyt, täydellinen mielivalta
ja sattuma ajoi heidät ryöstö- ja kostosotaan. Luonnonesteet:
vuoret, virrat, erämaat, meret, eroittivat ihmisiä toisistaan.
Ei osattu toistensa kieltä, ei tunnettu tapoja, ei uskontoja. Vasta
vähä vähältä rakennettiin teitä, syntyi kauttakulkua, tavarain
vaihtoa, alettiin tajuta toistensa kieltä ja tuntea tapoja.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
