Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
——"—
mutts on merellä taitawititakin joka hetki
lästiä; ei olisi kenenkään liioin onitehensa
ltiottatitinen. ’
Terweys seurakunnassa titetineetiä kesänä
on olliit "erittäin hywä. Niin se ompi
nytkin. " —
""""," ;.....—,—; I .———".——— —— — ———.- "
Tiirkeii muutos teittett kunnossa
pitätniseii stihteen Tiirtin jti
Porin läänissä.
Niinkiiin asiattotnaiset hywin tietätvät
on tähän saakka tässä läänissä se asetus
ollut woimassa, että kunkin maantienosan
ontistajati titlee pitää tienosansa kuitttossa
sekä kesällä että ttiyöskin talwis-aikana,
jolloin hänett on lititta luoinalla ja liimi-
reett ajattiisella pitätttitteti se ktilulle awoinna.
Näin ott alkuansa laita olliit kaikkiallit
meidän maassa, mutta jo tnetineen tvuosi-
sadan lopulla tämä tiiääräys joka paikitssa
— tvieläpä Tiirtin läättissäkiti — kittiink. kir-
jeett kautta toukokumi 11 p:ltä 1786 kiimot-
tiin. Tässä säädettiiti, että piti joko kihla-
kunnittain tahi pitäjittäitt lähinitä oletvista
taloista tehtättiätt rekikittitia, joille annet-
taisiin tienosia kiitittossa pidettäiväksi, josta
toitnestaan saisiwat kantaa ylös tiiaksiitt
joko kihlakttnttalta tahi pitäjältä sen tiitt-
kaaii kuin tieti pititits ja laatu tvaatisitvat.
Tästä itiaksttsta saisiwat nättiät sopia kih-
lakunnan oikeitdessa; titiitta jos ei siinä
siiosttiniitsta saataisi aikaati, piti kihlak.
oikeuden lähettää tttietititötisii asiasta tnaa-
herralle, joka kohtittideit tiiukaati saisi rat-
kaista palkinto-kysymyksen. Tälläinen piil-
kititositosttiiittis ei kitttitiiittkaatt saisi kestää
enemmän kiitti totisi touotta erältätisä.
Kittt tätä asetusta piti pantaman toi-
ttieen, tuli itiottitiaisia waikeuksia ilmi, ol-
letikiti palkkaiti tiiiiiirääinisessä, niin että
Tttriiii ja Poriu maaherra käätityi kuititt-
kaatt puoleen ttitiittosta pyytätttääti, ja kii-
tiittk. kirje maalisk. 5 p:ltit 1793 ttiyötisi-
kiti, että tässä läänissä saataisiin palata
entisiin oloihitt.
Täten ott Tiiriitt ja Poriti läänissä
taliviteitteti kurttiossa pitiitiiiiiett aittit tähän
asti ollitt kiitikin tienosiin otiiistajatt yksin-
omaisena hiioleita. —— Aitioastaan Ahive-
uanmaalla tnäärättiiti tv. 1814 erityisistä
syistä tuo yllätiiaittittii asettts wuodelta
1790 noiidatettatvaksi. –— Mutta nyt on
hallittis tämän wuoden tattitttikuittt 20:tia
kokotiattsa ktitnotttiitt puheena olennin poik-
keiiksett tässä läänissä ja ttiäärättttyt, ettii
saittoitt kiitti muitallakin tvtiodett 1790 ase-
ttiksett määräykset tiieidäitkiti läänissä owat
noitdatettaiyat. Tienotitistajat pääsewät siis
talwella kaikesta toititesta osainsa suhteen,
ttiittta sett sijaan kysytiiätt heidän kukka-
roitatisit. Tähän saakka otvat woineet kityt-
tää reiikejääti pyryilman kestitessit, jolloin
muut ulkotyöt owatkin olleet titaikeat, tei-
den atvaaiitiseen; nyt on heidät! pitäminen
hitolta, että näiden työ imuilla tapaa teh-
däätt kaittiattatvaksi, tiiitt että se tviihäiikiti
woipi korivata sitä ttiakstia, jonka tiistit
lähtiett saatvat suorittaa teiden kunnossa
pitätnisestä. —— Jossakin ttiääriti woiwat
tienomistajat itse tämän "maksiin tväheitt-
itiiiksi tehdä. Asetus kyllä ei ttiyöttnä heille
oiketittit rekikuntien asettatniseeti, tvaati se
ott kiitoernörin tehtäwä, miitta he saawat
kiniiniinkin näiden katissit suostua maksusta.
Ia tvieläpä on ltitiltatva, ettii kutvernöri
rekikuntienkin asettamisessa ottaisi heidän
toimottiiikseitsa korwiinsa, jos he pyynnöl-
läätt hänen puoleensa kääntyisiwät. Mutta
etittett kaikkia on heidän walwomineii, että
he poistamat kaikki ne esteet, jotka tekeivät
maantiet taivallista tvaikeatiiiniksi ja senpit-
tähden kalliitnttiiksikitt kuutiossa pitää. 5 "sa-
hiittiiiat tässä kohdeti otvat, niinkuin ttiti-
ttetttt on, aidatiit tanhuat, ja yleetisä sel-
laiset tiet, missä jonkinlaiset esteet jimi-
tttallakittiititalla titi molemmin pitoliti estä-
tvät liittta tuiskuilmalla wapaasti kulke-
masta ja sentähden fynityttätvät kinoksia.
listalla meidän tiinassa on tätä tvarteti
sitostiittii, että aidat kiitiiinallakin puolen
tietä taliveksi joko kumotaan tai purjetaan
ja tito keitto marinaankin olisi sangen so
pitoa näissä seuduin, joissa aitojii ott tiiitt
tiheällä ja näiden katitta taimiteiden kiiti-
tiossii pitäiiiineti tulee hywin työliiäksi.
Me kehoitamme siis, että teideit omistajat
hyivissä ajoitt kokootitiiisiivat näistä asioista
keskustelemaan ja päättäiuääu. Silloiti
myöskin aitaiti piirkattiitieti olisi otettawa
keskiisteltttt alaiseksi. Jos itiditii omista-
jat eiwät siiosttiisi aitojatisa syksyllä pur-
katiiaati, tiiitikiiiii luultawasti tulee tiipiit)-
tutnaaii, itiin ehkäpä sopisi heitä tvähällii
tnakson korwatiksellakin tähän taiwuttaa,
koska luultawa on, että täntä kumminkin
tulee oletiiaati paljoa wähempi kuin ne
ttiaksut, jotka waaditaan teitten kunnossa
pitäntisestä aitain pystyssä ollessa. Jos
kerran puheena ollut suostumus on tointeeti
saatu, niin se on lähetettäwä kttwernörin
tvahwistettawaksi, jolloin myöskin tviitti eli
uhkasakko on pyydettäwä tämän siiostit-
tituksen laimittlyötnisestä.
Kirje Tiirnstii.
(Otiko Auran itiini saatu Aurajoesta wai "Au-
ran rannalta" tvai kyntöaurasta? — Mtiiitama sa-
ita Satiomille Turusta.— Ja tietysti wähäii sit-
sistaj.
litisi suomalainen sanomalehti Titritstal
Ia tiimi on Aitra. — No, eihäti tito
kitnttiiinkaan kiitilti oudolta. Tunteehati jo-
kaitiett Lättsi-Suoinessa, jopa koko,Suo-
ttiessakiii, Aurajoen, joka Turun lätti las-
kee titereett — olisiko tiimi siitä otettu?
Mutta eihän tästä joesta juuri paljon titi-
tään puhuta, paitsi kun se ketväällä tul-
tvaellen heittää jäänsä ja jäälohkareet tö-
tttisetvät wasten Turun siltoja, ja niitä tii-
risyttätvät. —— No, eipä hulliitttpaa, jos
"Auratikin" tarkoitus olisi saada tnotita,
toanhttiidestaatt kiwenkotvaksi jähtnettytiyttä
oloseikkaa Tiirttssa tärähteleitiääti, kyllä
maaseutukin tvartiiaatt, saittoitt kuitt Ait-
rajoessa titpahtiiii, lähettäisi siihen tar-
koititkseeti "jäälohkareita”, oikeita Halistett
tikkoja.
Entä jos niini oit otetttt siitä, että si-
toistys ja oppi Suomessa etisitt syntyi ja
ajoittaisin rehetoästi kaswoi "Auran ran-
nalla", niittkiiitt sitä täytyy sanoa näin
korkeista aineista ptihiieit. Sopisihatt
sektit aitvati hywin. Onhan se jokaisett sa-
tiottialehdeii korkeiti tarkoittis ja welwolli-
siiiis tvoiittaitisa ja käsityksensii ttittkaan he-
rättää ja lewittää rakkautta siwistykseen ja
tvalistitkseett sekä sitä aina tvireillä pitää. Ia
erittäinkin on tämä tehtäwä ylen tärkeä
sitoitieitkieliselle ja suomenmieliselle lehdelle
jttttri tähän aikaan, jolloiit Siiotuen kansa
päiwä piiiivältii enenemien stioiiialaisteti
oppi" ja kansakoulujen katitta astiitt sttiireti
askeleet! eteenpäin siwistyksen tiellä sekä
yhä tärkeäiiittiitksi käytväiti waltiopäitväin ja
tvapaattiieliseti kittitahallitiis-lititokseti kautta
ei harjoittele itseänsii hoitattiaatt aitioas-
taan oiitia kotiaskareitaan, kuteti woimme
sanoit kiitittallisista asioista waltiollisten
suhteen, tvitatt myöskin koko kaitsatt yhtei-
siä hettkisiä ja tnaallisia tarpeita.
Ltikitt ehkä ei enään haluaisi kuulla
eitetitpiä ariveluita tämän lehdett tiitttestit.
— "Yhden pyydätt toki wielä tuoda esille.
Mitäpä jos se olisi saatii suotnalaisten iki-
tvaiihasta kyntö-atirasta? Mitä hulluja! —
No, tiialtappa wähän. Eikö sopiii "Au-
rati" titrkoitiis myöskin olla, hyiväksi pel-
loksi kytitää wielä wiljeleitiättöttiiä aloja
isätitnaassattttiie, kylwääkseett ttiihitt oikeata,
kotititaista siwistyksen sietitetttit, eikit litul-
lakseni sekäätt haittaisi, jos se saisi aitrati-
kyntetisä laskea iiiihittkiit titaihitt, jokkit litit-
letvat kantamansa ivatthojit, runsaita siwis-
tykseti laihoja. Minä luulen, ettii ttiitäkiti
tarwitsisi uudestaan ja paljoti syttiemmältä
kytttäii ja erittäinkitt että siemen kaikella
tiitiotoa olisi ttititttettatva. Onhan ivitoro-
wiljelys nähty erittäitt sopimaksi ja titti-
kuitiaksi.
Miitta otihan Tiirussa jo etitistääit toi-
tteti wanha siiotiietikielitieti ja siiotttetttttie-
litieti lehti. —— Sitä parempi, sation titi-
tiä. Sillä makuutukseni ott, että tiioleiti-
titilla on yltäkyllin tvaikiitiisalaa yhteisessii
työssi’iäti, jos tvaatt taitawat ja tahtoivat
oikeiiti tätä alitit tvoittaa ja käyttää. Mitiä
toiivoti myöskin, että ivauhat kokeneet Sa-
tiotiiat eiwät pahaksi pane iitidett "Anrain
sisareit sytityitiistä, tvaati kohtelemat häntä
tvanhetttmati weljen tawalla.
Huono se Titriinkirje olisi, joka ei tähän
aikaatt pithitisi koko Siionien, titittta erit-
täinkiti .Länsi-Siioiuen polttaiviista, taikka
pareiiiniiti, puremasta "kysyitiyksestii", fu-
sista. §ihä waati siidet pitäivitt tvireillä
"kysiniiystänsä”, joka heidän puolelta tietysti
kuuluit: kttiiikit tiioitta ihmislasta ttiahta-
nemme wielä etittättää syödä, etitietikttiit
täytyy panna pillit pussiin, ja pötkiä pois
taikka, jos pahoiti käy, heittää hetiki ja hy-
ivä talioiturkkit Jhmisteti ptiolelta miio:
dostittt kysymys wähän toisenlaiseksi: millä
tityrkyllisellä taivalla saisitiiitie nuot tte-
dot hengiltä pois? Eikä nyt enään ivotkaan
sattoa, että tässä kohdeii istutaan kädet
ristissä ja tvaaii tiiulta piestäiin mahta-
ivilla satioillit. Hallitus oit littvitiiitiit eri-
tyisellä palkinnolla muistaa uutteria suden-
tappajia, tituutatnat kunnat ainakitt owat
koroittaneet palkintojansa petoeläimistä ja
yksityisiä tnetsästäjiä sekä likeltä ettii kait-
kaa onkiti tullut susia ahdistamaan mikä
ttiilläkin keinolla. Pahoiii siis pettyisitn-
me, elletntne jo piait saisi kuulla seit loh-
dtittawan sanoman että joku lapsetiintir-
haaja on henkensä heittättyt. Kärki.
Susien keräjät.
Oli postipäimä. Se merkitsee jotakitt
halukkaalle saitoiiialehtieti liikijalle, joka asiiti
seudulla sellaisella, jotine posti tulee tvaaii
kerran wiikossa. Oikein ahiiiaamalla silloin
satiotiialehtieti kimppuiin! —— Uudett Suo-
niettareti sisältö ttiaistttu makeammalta
kuitt muisku, "Matin" kirjeet saatvat hii-
najan titanit sitithiitt ja sydättieeti, silmät
itiiewät tituideiikin sanontalehtien riivejä
siiiireitiinalla mielihytvällä kuiu huulet kah-
tvia aaniitpäimällä j. tt. e.
Postipäitttä siis oli. .. äsketi tulleet
sanomalehdet laskettiitt pöydälle. —— Uitti-
set etisin! —— utitiset kaikista sattoinaleh-
deistä””! Mistä nyt pääasiallisesti piihit-
taan? Sitsista. —— Stisistako? —— Niin
aiwan: susista. —— Aitrinko oli jo tiiett-
tiyt maillensa, kun saitt kaikki" susi-jutut
luetuiksi. Pääni oli täpötäynnä sitsi-
juttuja, tie kitmisiivat korivissatii.
Minä heittäydyitt nojatuoliini mietis-
keletttääti. Waan tititä asiaa mietis-
kellä? Susia tietysti. Hitrtaatta kittisii-
laisetta ttinsin tveltvollisuudekseni tällä ker-
taa ajatella ainoastaan ttiitä. Mutta
ellen olisikaan ollttt ttiiii kiiwas isänmaan
mies kiiitt oleii, ett kuitenkaan olisi tvoitttit
tällä hetkellä titietiskellä mitään tiiuitta.
Päätin siis eitsi altiksi muistissani tois-
taa kaikki tiiitä etitieti tiiuittoitt koitltipoi-
kana olin lukenut susista. – "Sitsi kuit-
liitt nisäkkäideii luokkaatt, se on petoeläitt,
koira oit seit siikulaitieii, se asuu titetsissä,
talwella se hakee toisten tveljeiisit seitraa,
kylittitiä taliviöittä saapi ttseiii kuulla ktiitika
sudet tiälän tuskasta hirweästi ulwowat"
Näin kittias olin ehtinyt, kutti oivi
aukeni ja huoneesen astui eräs outo, eris-
ktiiititiallitiett oleuta Minä hirittiistiiiit.
Se oli pystysuorassa astittoa sitsi, titittta
sillä oli ihmisen naatua. Weri oli hyytyä
stiotiissatii. Mutta outo olento lähestyi
tiiitiua hymyillen ja sanoi: "Alä pelkää,
minä oieti ystätväs iliukku-Matti, ttiiiiiilla
ott siidett turkki ylläni, siksi ttäytäit itiin
oudolta" "Sinäköhäu se oletkin Matti"
—– tvastasiti minä –— "Oletpa aikii iitei-
tikkal Mitä koiratt kuria oletkaait panemassa
aikaan? Saatpa ktinlla. Sttdet kokoon-
tittvat tänä iltana stiiireeit, juhlalliseen
kokoukseen eräässä titetsänkorwessa Weh-
tiiaati pitäjässä. Aikontiikseui ott pyytää
sinua seitraatitaati ttiititia tähän heidän ko-
koitkseetisa." —— Sintie ott itiin kotviti pitkä
matka" — tviiititi itiiiiit. "Eipä niiitkääii
pitkä" — otti :liukku-:viittii tvakiiitttaakseii-
sa. "9.liiititaitian hetkisen matka ivaan!
Ttititiethati tiopsiiiitetii. Istitpttas tvaait
olkapäilleni, itiin iueittiääii halki ilitiatt sa-
lattioideit watthdilla." "Mutta sudet
ivoitvat titeidät syödä. Niideii satiotaatt
tätä ttykyä oletvatt erittitiii tiiittitpäisiä
ihinisiä ivastaan" – armelin iitinii. "Ei
tvaaraa! — Miniilla oit kaksi reivoliveria
niukattani; otit siitä niistit toitteii. Myös
on tuituilla tiiiikaiia toinenkin stideit turkki;
pukeudu sinit siihen. Mutta jos ivalepu-
kitiiiiite ei meitä kuitenkaan tarpeeksi salaisi,
titin oletiititehau keltut pojat taistelemaan!
.tlitiniiiassakiu i"eivolwet"i":;sit ott kahdeksan
latinkia. :liliusta että saatuine kolttiesataa
markkaa jok’ainoasta muututusta sudesta!
:l.liit"—:";’i"i tiivisi miis rikastuit täii’ iltana?"
:lio iiiitäpäs tiistit. Minä teitt tiiin-
kiitit :lliatti kiiski: pukeuduin sitdett turk-
kiin ja kittiin reiooliverin polveeni. Wih-
doiti kiipesin :lilatiu hartioille ja sitte läh-
dettiiii matkaan. "Hiii mitä tvauhtia! yli
peltojen, ttiittyjeit, jokien ja metsien! ——
Jit ollaatt paikalla: liipatulla tiiityllä, joiika
peittää ltiitii ja ytitpäröitsee syitkkä iitetsä.
illeritllii, erääii jyrkiin kallioti juuressa
löytyivästä, ktttitoon langenneesta ladostit
oti saatu puhujalaiva. Seti kaitasella is-
tuit eräs ikiivsinha, m:ihtaivait sititri koi-
ras-sitsi: hän oit puheenjohtaja. 2llt’ympäri
seisoo siistii, siiiireitipia ja pieneittpiä, litit-
tiiottaiit. Me, :liukku-".thtti ja tulitit, titit-
keiiiiiine tvalesiisina näiden joukkoon, py-
riittitie päästä itiiit lähelle puhujalaivaa
kiitit tiiahdollista. Kokoiis oli jo alkittiiit,
keskustelu oli wilkas; useatnmat piihuimat
yhteeit aikaait. Puheenjohtaja-susi när;
kästyi. "Noudattakaa sääntöjä! —— kiljasi
häti — Yksi tvaittt saa puhua erällänsä-
Sinulla ott nyt suittiivuoro Hurtti paimio-
laitteti. Astu lähemmäsl" — Eräs toan-
ha susi, jonka silmät tuikkimat wiljasta ja
merenhimosta astiti esiin. Seuraawakes-"
kustelu syntyi piiheetijohtajati ja Htirtti
paimiolaisen wälillä? "Oletko todella käy-
tiyt Titriissa, Hurtti?" —— "Olen.” "Oti-
ko totta, että tvaltio on korottatiut tappo-
rahan ineistä?" "Ihan totta se on.
.tFylläpä se asia seisoo kirjoitettuna tässä
Alto llitderrättelfer’in ttuttierossa, jonka
katiitoiti suussatti tänne. Katsokaa itsel"
""Ett osaa lukea. Minitn nuoruudessani ei
harjoitettu lukutaitoa. Htjivä tvaaii, että
se siinä löytyy. –— Kiiitlitko ptihuttawan
siitä, että kaartitipataljotta Helsingistä lä-
hetetäätt meidän kititppuitttiitte. Se lienee
perätöiitä huhiia?” "Eipä tiiiiikään.
Helsitigin Matti ott sitä Uudessa Suomet-
taressa ehdoitellut, ttiiitta kyllä kai se toi-
ttti jääpi toimittamatta; itiin luitllaati.”
— "Jotta ivaait jäisi! Sen peijakas se
Helsitigin Matti! Warokoon waati lapsian-
sa! Meidäti pitää se hänelle kostaa! —-
Etitäs Saksan ja Etiglannin sotajoukot?
Otiko aikoititis tttarsittaa tiiitä meitä was-
taan?”” "Siinä huhtissa ei ole perää" Mut-
ta sitä tviistaatt oit ihati toden totta, että
Titriissit pidettiin stiiiri kaitsati kokoits, jos-
sa Taloitsseurait sihtieri esitti tiiitä kawa-
limpia ja ilkeitiipiä keittoja titeikäläistett sur-
titaksi. §liitii-.itkin titeiltämyrkytetäänl" —–
Puheetijohtaja-stisi iski hampaitaan ivihassa.
"Muistakaa — kiljasi hitit — tuota sih-
tieriä, jos hän sattuisi tttatkustamaan jos-
sakin; seit kiitippittttt ott niiehissä käymi-
nen! Luwatkaa kunniasanallaititne, että re-
tvitte hänett pirsto pirkaleiksi!”” Aäretön
tiliviita syntyi nyt kuitt kaikki läsnä ole-
mat sudet toanitoitvat kostoa Taloitsseuran
sihtierille. Sen tauottua nostettiin kysy-
ittys Jgnati Wornasesta. Stturi pelko ja
häitiitiästys tiili susilaumaan kun Hurt-
ti—siisi luki Tiirutt Sanomista, että tämä
mies ynnä poikatisa kanssa oli jättättyt
Korpiseläu salomaat titllaksensa Lätisi-Suo-
titeeii. Hän oli motielle heistä ennakolta
tuttu. "Minä olitt itiiiutattta tvuosi taka-
peritt wähässä joiittia hänen saaliikseitsa.
Liioti tunkesi halki tiaattiatii, jok’ei tvielä-
kääit ole thait terwe, tvaaii aina kun tu-
lee myrskyilma, tupeita kolottatiiaait hatit-
paitatti". — "Mintia attiptti hän sääreen,
niin että wielä tänä päiwänä nilkutan
pithittipäiioäisesti". "Minulta tappoi
häit kaksi toiworikasta poikaa juuri kititt
"nämät armahani rauhitllisena syödä sötköt-
titvät erästä lihaivaa aittasta, jonka suu-
rella waiwalla olitt tuonut Tiirinelati laiti-
itiaslauiiiasta". " Mittiin watihimtnatt
tyttäretii surinasi hän armotta" Näin
ivaikeroittiin ylt’yitipäri. Puheenjohtaja-su-
si pyysi wihdoin hiljaisuutta. Kaikkein
mai’ettita loi hitit sitte lausumaan: "Kiel-
täiitättä oti ttio iveriiviholliseititiie Worna-
tteit uljas mies ja uljaat otvat tttyös hä-
ttett poikiitisakin. Mitä iniehiä eit saata
tvaivistuksetta ajatella. Terwosen ja tiiuitten
ttiyrkyttiijiiitt myrkyt moitititte tviilttää siten,
ett’emme tiistit lähtien syö kuolleiden elä-
tväiit lihaa, tvaait mitenkä tvältättttne
Woritasen ja hänen tvertaistettsa luodit?
Ehkä ott paras, että rupeamme hierontaan
fotointoa ihmisten kanssa? Tehkäät ehdo-
teltiiiit tähän sttitntaati, hymät neuwot otvat
tiäitiit aikoina kalliitl" Nytkös siinä
rittvettiiii esityksiä teketititiiti, jos jonkiniitoi-
sia. ""LJaäokiinta ott lähetettäioä Turkiiun.
Ios herrat lupaawat ampua kaikki ketut
kuoliaaksi, jättäeii kaikki tvääräsääret meille,
niiu litpaatitiite tiie jättää ihmisten lapset
rauhaan" – hutisi yksi. "tiuka paljaa-
seit jitnikseu lihaan totiisi tyytyä! .kiirikki
maassa löytyivät koirat ivaadittiiite myös
osaksemitie" —— intti toiiiett. "Sitötetty
laittiiias jok’ainoalta saivitlta — se on
kohtuullista" — tväitti kolmas. Neljäs ei
tähättkäätt tyytynyt, tvaaii arweli, ettii sett
lisäksi wielä pitäisi pyytää ttiiiiitatiiia li-
haivia ttiaitoporsaita joulupaistiksi. "Ar-
ivoisat puhujat eiwät tunne ihmisten ah-
neutta" —— sativi wiides. — "He eiwät
alitta lampaitaan eikit porsaitaan meille.
Miitin lähetysknnta on kuitenkin lähetet-
täwä Heliinkiiit korkeiden asianomaisten
puheille, sillit meidän pitää julkisesti juli-’-
t-.ta lyytisille, ettii he itse oivat toitteii tois-
tatisa mastaan ilkeäintiiät pedot kiiitt me
heidän lapsiansa ivastaan. La’atkoot ih-
miset etisin oleiitasta julmia ja petomaisia,
tiiitt kyllä itte sitte seuraamme heidän esi-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
