Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ta, menneen sitte ttiaksan läpi sekä jääiteen
kupeisin etupuolelle. Tätä luotia ei ole
wielä uskallettu ottaa pois. Sitteinmin
tttlleet tiedot presidetititt tilasttt kertowat
toisena päiwänä, että hän on paranemaan
päin, toisetta taas, että hänen tilansa ott
arweluttawa, joiika tähden woi pahintakin
odottaa. —- Murhaaja, joka kohta paikalla
otettiin kiiitni, ei etisin tahtonut iltttoittaa
tiittteäitsä, itiittta nyt on hän jo tuititettii.
Häiteti nimensä ott Guiteait ja hän kititlttu
oleman ranskalaista sttktiperää. Häti sa-
notaait kaikkialla esiintyneen ktiiittottoittatia
seikkailijaita, joka hurjamaisesti hiiliisi ttilla
kituluisaksi. Yleisesti luullaan hänen huo-
tiosti onnistuneista töisään ja toititistaati
tnlleeii hulluksi sekä yksityisestä kostonhi-
mosta kotitaiteet! murhata presidenttiä.
Mistääii tiihillistien tapaisista tahi tttuitteit
järjestystä mihaawieti wehkeistä ei wielä
ainakaan tiedetä mitään.
Suottttilaisen Kirjallisttuden Seu-
rati wiisikytttttien-wttotiitett
juhlakokous.
Iuhla, joka niinkuin jo oletttttte mainitt-
neet alkoi tuorstaina 59 p. wiime kutita,
wietettiin Helsiitigin normalikoulun juhla-
salissa. Sali oli koristetiit jithlallisuutta.
wiirtett sopimalla tawalla. Ptthepaikatt
ylipuolella ttähtiitt iviheriäin kaswien kes-
kellä 3"’"orthanin riiitakttwa ja wielä yletit-
pättä; Seuran maakiina, kantele kilwessä
sekä sanat: —Pysy Suomessa py-
häti ä. .tkuttttttallakin puolella puhelamaa
seisoi, toisella Lötirot’itt ja Suelltnan’in ja
toisella Castreti’iti ja Ruttelierg’in rintakii-
wat. Simuseittällä oli wielä lipuilla ym-
päriiittyjä tattlitja, joissa muosilumttt 18:31
ja 1881. Saliti siioitseitiät olitpat koris-
tetttt köyttnäksillä, seppeleillä ja lipuilla ja
kummallakin pitolella tiähtiiii kilpiä, joissa
oli kirjoitettuna armokkaitttpaiti Seuran toi-
mittamain kirjateosteti nimet: Kaletv a-
la, Kattteletar, Loi tsttrttitot,
Sattaiilaskttt, Saditt ja Tari-
ttat, Arwoitukset, Sitomalais-
Ruotsalainen Saitakirja.
Kitit pari wärsyä wirrestä "Jumala
otitpi linnamme" oli laulettit, asttti settratt
esittiies prof. 2). Koskitien esiillc ja lausui
teriiietitliaisiksi seuraawat sanat:
"Että Jititiala oit lintiatttme, että Hän
ott se wahwa kallio, jonka päälle katisojeti
tulee raketitaa ttilewaisttntetisa toiwo, ettii
Hänessä yksistäätt oit ottitett ohjat, sitä ei
pietti ja toähättiäkinen katisakitiita ikätiä
iyoi ttttohtaa, sitä ei aittakaati Sttotneti
kaitsit saata hetkeäkäätt epäillii. Koko intia-
ilman yhteinen historia todistaa jokaiselle,
- keit tahtoo sen kirjoitusta awoitiiitt silitiitt
lttkea, että kititittgasteit kuningas ihmeelli-
sesti johtaa kansojen kohtalot stiitrteit tar-
koitiistettsti inukaan. Mutta erittäinkitt oit
Suomen kattsatt historia kaikessa pienoisuu-
dessaan sttttreiitittoisetta todistuksena Jti-
iiialatt armollisesta suojeluksesta ja rohkitt-
semana makuutuksena kansamme tulewai-
suttdelle. Tositi ei tämän katisatt waiheet
tarjoo sotaisteti walloitusten iiiiehätystt’i ei-
kä sitii loistoa, jota tttaailiitan-mainio ival-
tiollitien waikutus historiassa autaa; päitt-
wastoin waltiollinen heikkous ja aineelli-
netikiti köyhyys otvat olleet meidän kati-
samme osatia historiat! suuressa pesätijaossa.
Mutta juuri sett wuoksi oit pelastumisem-
itte kattsallisesta perikadosta historian ih-
itteitä, joka osoittaa ei aittoastaatt Sitomett
kansan hettkistä kykyä ja elittipoiittaa, waan
wielä enettintäti .skaikkiwaltiaait johtoa ja
suojelusta. .ikatisakuntatia olittttite joutu-
neet historiatt näyttämiille wasta silloitt,
kitit tämän ttiaailtiiatt tawarat jo näytti-
wät olleett lopulliscsti jaettttitta. Historiati
Ttthkimttkselle ei ttäyttiitint oleman nutitta
jätettytiä kttiti pohjanperiin kalliot ja rä-
meet. Harwalukuisiita heittioina Suomeni
kansa asettui paljoa ttiahtaioaiiipieti ja ke-
hityksessä jo edistyneempien kausojen wii-
liin, maahan semmoiseen, joiika iiitta-alti,
60:tttieii lewy-asteeit ylipuolella, ei liitoait-
titit edes aineellisen toimeentulon turwaa.
Taistelit köyhäti hengeti ylliipitätttiseksi, itse
ruumiillista elatusta niittten, ttäytti tänt-
tttöisessä asemassa waatititan kattsatt kaikkia
woimia; heitkisistä rietttioista,","" saati tiial-
tiollisista tarkoituksista, ei woinut ptiljoti
toimetta olla. Jhati luonnollisesti kansam-
tite silloiit joutui liihikattsojeit"wallan ja
waikutuksen alaiseksi ja —–— itiikii wielä pa-
hempi oli — riidanaineeksi näiden wälille.
Luketuattoiiiat kerrat satutitte tihrata we-
retntite ja waiwalla ko’otut marattittie setti-
moisten tarkoitusten edestä, jotka ainoas-
taan wälillisesti oliwat omiamme; Suo-
tnen katisalla tttskin näytti olemankaan
omaa tarkoitusta maailmassa, sen histori-
allisena tehtäwänä, milloitt sitä jaloimmasti
käsitettiin, näytti olewan altiiksi-atttatitus
muille —– "waimon mirka kansojen kes-
kiiudessa", kuten eräs iitaaiintie runoilijoista
ott atttaiiut suureti Kitstaa Aadolfin lau-
sua. Kaikett runollisen werhottsa ohessa
tämä ajattts oikeastaan merkitsi katisallista
perikatoa, ja itse teossa onkin ittonta ker-
taa arweltu Sttotiieii katisaii hättiiäiiiiitett
luonnolliseksi asiaksi, jota ei auttaisi sitrra,
koska se kuitenkin oli wälttäitiätöiitä. Suo-
iitalaiset — itiin ajateltiin —–— olimat wil-
jelykseit edelläjuoksiat ja tienmalmistajat,
oiniatisa tekeiitään tttota raakaa raiwatts-
työtä, jota sittett tnttitt ky’ykkäämmät ih-
ntisrodut mitka saisiwat hywäksensä käyttää
ihtitiskuiitiait yleistä kehitystä toarteti. Sii-
ttä ttäytti itionett mielestä oleman meidän
kansamme aittoa wirka ja tehtäwä maail-
man historiassa.
Mutta tästä halwasta alusta oit Suo-
iiteii katisa Jumalatt atiiitlla kohonttttt katt-
salliseen itsetajuntaan, jäseneksi kansakuntien
suuressa perheessä. Se ei ole halmeksitiitt
sitä tehtätvää, mittkä kitnakiii aikana his-
torialliset olot owat sett päälle panneet;
iittttta se ott lopttlta kititetikiti tehnyt työtisä
omaksi eduksensa, otitatt kaitsallisett aseinatisa
perustamiseksi. Korwet ja salomaat rai-
wattiin wiljelyksen ottiaksi, iitto suunnatto-
man awarat eräittaat malloitettiin kuokalla
ja auralla, ja jottkuii wuosisadan kuute-.isa
pietti Suomalainen uutit-asutus Stiomett-
niemellä oli kaswanut melkoiseksi kansakun-
tiaksi, joka alkoi käsittää itsellätisä oleman
itsenäistä tarkoititsperää historiassa.
Kuinka tämä kansallistttnto ott kastoatiut
ja ioartttttiut, kttinka se ott sttaiiitt ulkonai-
sen ittttotoitsa Suotuen sttttrirttljtiitaktttiitati
ioaltiollisessti olemuksessa, kitiitka se par’ai-
kaa kehittytitistääit kehittyy oraille nouseman
kirjallisuttden katitta, sitti kaikkea ett moi
tässä laweammin kertoti. Mutta jokaineti,
joka edes wähätikitt tuntee tämän kehitty-
misen ipaiheita, ott pakotetttt tunnustamaan
siiitit olleett Jumalati sttttrta ihmetyötä.
Se oit ollut ilmiö johonkin titääriii saittan-
kaltainen kititt kemätauringon waikutus tal-
ioett lakastuttamaan kaswullisuuteeti, joiika
heräämisestä ei enää iiäytä toitooa olewan.
Mutta siinä ott kuitenkin jotakin eneitipää,
sillä jokaitiett tietää, että lttotito ainoastaan
tekee säättiiöllistä kiertokulkitaait, ja ettii
kesän perästä jälleen seuraa syksy ja mar-
ras riutuminen; hengen elätnässä sitä was-
toin ei ole palausta, waati yhtäitiittaista
kehitystä. Mitä historiassa kerta ott ivoi-
tetttt ja saawutettu, se pysyy, se yhäti
edistyy, se alati kantaa itusta hedelmiä yhä
karttttwalla woimalla. Ittitri sett tähden
onkin tieto Jumalau ihmeellisestä johdosta
Suomen katisati tttetttteissä waiheissa meille
iloisetta wakitittuksetta kansan tulewaisuuden
suhteen. Jumala on wahwa liiittaiitiiie,
joiika turwissa woimme luottattiuksella käy-
dä tulewaisuutta kohti.
5 Ja myöskin tämän Seuran nyt pität-
tynyt wiisikyiitnietttä-mitotinett waikutus-
ktittsi ott jotakitt samalla tawoin ihmeellistä
ja ylentätoäistä kitiit kansamme historia
yleisesti. Se aika, jolloiu Suoiitalaiseit
kirjallisuitden Seura perustettiin, oli ttu-
ptttttiseit ja raskaati raukeuden aika, ja tie
isättittaalliset miehet, jotka pattitoat tämän
yrityksen toimeen, tekiwät todellakin tihka-
rohkean työti. Aputteuwot sekä henkiset
että aitteelliset, oliwat pieniä, työ ihka al-
kamaton melkein kaikilla kirjallisutidett alu-
eilla. Seitraawatkin ajat otvat toisiitaatt
olleet tarpeeksi syttkkiä, otitiattsa masenta-
maan Seuran rientoja epätoitoott alle.
Semtitoinett tapahtttttia kttiti 1850 wuoden
kielto seisonee ihan yksinänsä katisojett liis-
toriassa ja iltitoitttta tarpeeksi, mitä aikojti
ott eletty. Iti kttitettkiti oit Jittttalatt
atoulla jotakitt saatti toittteeti. .iiansaiiru-
itotiteiititte jalot aarteet omat päititiiwaloon
saatetut, oiotit tulleet ttiuitatlekitt maailmas-
sti tunnetuiksi, owat joka paikassa perits-
taiteet luottamuksen .iialewtilait kaitsisit heti-
kiseett kykyyn. Stimalla kertaa Suomett
ihana kieli on ttttkitttttkseti ja wiljelyksen
katitta astunut siwistyskielteu jottkkooii, kati-
saii entiset waiheet otvat walaistttiksi tul-
leet, kaiisallitteit itsetajttiita oit kaikilla
aloilla titahwistitttitt. .lkerskaatnatta Siitt-
intil. .iliij Seura woipi sattoa olleettsatä-
titäii liikkeeii tärkeitttpänä wälikappaleetia.
Mutta Iutnalati siunans oit ollttt tytin
kostuttajana; Hänelle siitä tulee kiitos ja
ylistys".
Lopuksi puhuja lausui Seuran kunnia-
jäseniä, kirjemaihtojäseniä ja ntuita sekä ul-
komaisia että kotimaisia wieraita terwetul-
leiksi settran juhlaan.
Mitä tässä ensimäisessä kokouksessa tiiuit-
teii toiinitettiiti, olemme jo tätä etinen pää-
asiallisesti ittaittinneet.
Iuhlapäimällisissä, jotka tämän kokouk-
sen jälkeen pidettiin Kaiwopuistossa, esitet-
tiiit etisin, kuten oletnme kertotieet, maljoja
Suuriruhtinaalle, Setirati perustajille, til-
koittaisille wieraille ja isänmaalle. Sitte
kertoo U. S. tästä tilaisuudesta seuraamin
tawoin:
"Knn puheetimalta oli wapaaksi jotttttnut,
pidettiin lukematon jottkko pitheita, joista
titainittakooti etupäässä wenäläisen proses-
sorin Mainow’iti, Ranskaii kielellä pitätnät
kaksi puhetta, joissa hän edellisessä toi esiitt
Mordwalaistett hänen katittansa lähettäiitän
tertoehdykseit Suont. Kirjallisuuden Seu-
ralle ja heidän laitsiitiiattsa toiiveen, että
tämä seitra tituistaisi heitä niinkuin muita-
kin Wettäjällä astimia sitotttetisttkuisia katt-
soja, ja toisessa lausui otttietttoitpotttkseitsa
Suottien nuorisolle, jonka helitiassa Suoittett
tiilemaisuus on, Kolme ntirolaista yliop-
pilasta piti innokkaita pttheita Suomeit ja
Wirott kansan weljeydestä sekä Suomalai-
sen Kirjallisitttdeii Seuran ja Suomen ttais-
teti kttttniaksi. Tirehtöri Leinberg esitti niitt-
ikääti maljan Sitontalaisett Kirjallisuttden
Seuralle, ja talollitieit Wärri seitrati tiy-
kyisen esimiehen, professori Yrjö Koskisen
maljan, jonka johdosta herra prosessori,
tiiarssitt soitettaessa, kaiutettiin saliit ytttpäri.
Tohtori Genetz pithui läsnä oletoaitt, Suomen
nykyisten etewiittpäin runoilijaiti. waltioneti-
mos Topelius’en ja professori Ahlqmist’in
ktttiniaksi, johoit puheesen molemmat suo-
ttieksi wastasiwat, sitteitkiitt heitä juhla-
kttlttssa oli saliit ympäri kaiutettu. Pros
Datiielson piti innostuttaman pitheett se-
natori I. V. Snellmatt’in kitntiiaksi, johon
puheesen lakit kand: J. L" Snellmatt, ny-
kyääti sairaana olewan isänsä puolesta
wastasi. Lehtori Krohn piti ipirotikielisett
pitheen Wirosta tttlleille wieraille ja Wi-
roiitttaan Löiiiirot’ille tohtori Kreitizwald’-
ille, jolta oli tullut sähkösanoina, missä hän
ilmoitti että sairatts häntä esti tähän juh-
laati saapumasta; hänelle päätettiiit läsnä-
olemain puolesta lähettää termehdysiatto-
ma. Lukemattotnia tnititakitt pitheita pi-
dettiin, joita meidän oit mahdoton kaikkia
tässä lttetella".
Perjantaitia, juhlan toisena kokouspäi-
mäiiä, pidettiin sekä aatiitt- että iltapuo-
lella ohjelman iitttkaati kielitieteellisiä esitel-
tiiiä ja keskustelttita, joita jatkettiin ioielä
aamupuolella lattatitaiiia, kolmantena koko-
uspäiwätiä, jolloin kokotts oli jaetttt kahteeti
osastoon ja toisessa näistä pidettiitt esitel-
ttiiä ja keskusteluita Sttomett historiassa
ja titaantieteessä" — Näistä esitelmistä jtt
keskusteluista eittiiie iooi ritioeta kertomaan;
toiwomme waati, että ttiistä ott tulewa sittt-
ri hyöty kalliille Suometi kielellemttte sekä
tttuille isätttttaata koskemille tieteille.
Lauantaina iltapuolella kiisiteltiin kysy-
myksiä, jotka koskitoat Seuran toimia ja
säätttöjä. Ettsiittäiiiett nitistit oli kysymys,
minne Agrikolati muistopatsas ott pystytet-
tämä, Tttrkiiuii ivat Wiipitriiit, joka synnytti
miikkaan keskitstelitii, jossa Tttritii puolesta
piihuimat hrat Jahttsson, Rancken ja Jg-
ttatius ja flöiipurin puolesta hrat Krohn,
Datiielson, —Palnu’in y. itt. Äänestäissä eh:
doitteli 35 Wiipuria ja 13 Tttrkua. .ikiin
kysymys oli, iiiihiit stttttttaait Settrtitt mai-
kutus wastedes ott käywä, tahtoiwat tuuit-
tattiat että Seitrti rupeisi toititiittaait koko-
ttaatt taikka aitiakiit osaksi ii. k. tieteelliseuii
akatetttiatta, ttitttta toiset katsoiwat parem-
maksi, ettii Settrti wastedeskiti wielä työs-
ketitelisi eittisillii työtialoillaati; mitään pää-
töstä ei asiassa tehty. —— Yksituielisesti mas-
tattiiit kieltäeii kystniiykseeu, pitiko Seuran
maaseuduilla oleittiett jäsentett stitttiiatt ottaa
ositti Seuran ioirhaittiesteti maaliin. Wii-
moiseksi, kuti kokottkse.it jo piti loppua, uos-
tettiiii kysytttys, joskit olisi hyödyllistä, ettii
saittatikaltaiiiett yleinen kokous kttiti se joka
nyt oli lopptttitaisillaatt wastedes jonkun
wuoden kiiluttua pidettäisiin: kaikki olimat
yksititieliset tätilaisiett kokouksien suuresta
hyödystä, tittttta mitään aikaa, jolloiit seit-
raawa kokous oli pidettäwä, ei nyt ntää-
rätttt. —" Sitte piit Seuran esimies päät-
täjäispitheeit, kiittäen ttiitä, jotka olitpat
olleet annillisina kokouksen toiitteeupattemi-
sessii, sekit lopettaen toiwotuksella: eläköön
Suomett kansa, eläköiitt isänmaan!
Suotti. .liirjallisuudeu seittiin nyt päät-
tyneeseen juhlakokouksen otti osaa kaikkiansa
207 henkeä. Niästä oliwat tietysti useam-
mat kotimaalta, muut taas enimtnäksi osaksi
Wiron ittaalta, josta oli erittäiit lukuisa
joukko juhlamieraita, maikka eiwät kaikki,
jotka oliwat tulossa, jotttuneetkaan ajoissa
perille.
Onnentoiwotukset, jotka kirjeissä ja säh-
kösanomissa tuliwat Seuralle sekä koti" että
ulkomaalta, olimat niin monilukuiset, ettein-
ine woi ruweta niitä tässä luettelemaan.
"8;inomattawa näideiikin joukossa on se suu-
ri litku onnentoiwotuksia, jotka tuliwat Wi-
roiiiiiaalta. Kaikesta näetitttte, että weljeskan-
sattune Wirolaiset ottiwat osaa tähän juh-
laamme tnielissään ja, niin paljon kuin
woiwat, ittiehissäkitt. Tätttä seikka on titel-
koisesti wahwistama sitä ystätvyyttä-ja hei-
ttiolaisitustutittetta, joka etenkin wiinieisinä
aikoitia ott syntynyt Wirolaisteti ja Suo-
malaisten mälillä, ja epäiletttättä saamat
molemmat siitä wahwistusta jtt yllytystä
siinä tärkeässä taistelussa otnatt katisallisuu-
den puolesta, jota tätä nykyä käydääit tito-
letttittin ptioliit Suomen lahtea.
""—";" 4
-——— — "."—— . —–—-—"m —"”."—— —–—.
Kustaa Hortt’itt hairahdus ").
Kirj. C. G. Starbäik.
(Suotnetinos.)
Yli wuoden oli kuluttut siitä kuin me
tulitttiite Saksaan. Tappeluja oli maitettu,
kaupunkia oli walloitettu ja ittottett poski
oli kalpeetitittttit, joka rohkeasti oli lähte-
tiyt taisteletitaan oikean uskoit edestä Wa-
litettaivasti ei ollui lopitlta laita samoin;
mutta ttiiti kauan kuin kuningas wainaja
eli, puhalteil ikääitkitiit puhtaanttttan tuu-
leti hetiki meidän ruotsalaisissa sotalipuis-
samme! No ttiiti, me olitttnte saatteet hal-
titittttttte Preussinmaan, tiie olintiiie wal-
loittaiieet Fransurtin Oderin warrella sekä
Landsburgin, mutta Magdeburg oli kukis-
titititt, ja kuningas oli pakoittanut lankottsa
jättätttääit hänelle Spandaun ja Kiistrittin
sekä oli mennyt Werbeniitt titllakseen lä-
hemmälle "wanhaa korpraalia", ttiinkuin
hän ttitnitti Tillyä, jolle hän nyt oli enem-
tttätt wihoissaati kuiti koskaan mttulloin, ja
sanioiti kaikki koko aritteijassa. Hänett ku-
tyaitsa iiäkyi nyt waan palaman Magde-
bttrgiti liekkien ja samupiltoiett lätvitse, ja
hänen ilkityöttsä tässä otinettotnassa kau-
pungissa, iperettmirrat, kuolemain ja pake-
nemaiti parkitua —– kaikki ikäänkitin kutoi
jottkuti helwetillisen merhoti wanhan sotu-
rin iiititeti ytnpärille.
Heitiäkuussa tuli kuningas Werbeniin,
joiika salpauksien taktitia sotajottkko löysi
luonnollisen warustuksen. Tämä wahwis-
tettiiti wielä sitteiikiit, ja kaupunki muurei-
tieett oli kttitt wahwa lukko keskellä warus-
tusrimiä. Wasta iieljäiitoista päiwän pe-
rästä hättett titltiiaiisa saapui Tilly mars-
sien 28erlteeitiii kohden, sitteitkttiit hän kui-
teiikiti sitä etttieit Burgslottitt lttotia oli
saaiittt terwetttliaiset, jotka maistuiwat kyl-
läkiti katkeralta; sillä kaksi ratsurykymenttiä,
jotka oliwat täällä, häwitettin melkein ko-
kotiatiit. Siittä olin minä itse myötä ja
ratsastin kohta kuuttikaan jäljessä, joka ta-
pansa ntukaatt syöksyi tulisimman taiste-
litii keskelle. Hetkeksi kadotin minä siinä
kttttitikaan tiäkytiiistä, sillä wiholliset sai-
tottt iiiittitii kokoitaatt piirretyksi. Samoin
kiinti kttttitikaallekiti, mutta Kaikkiwaltiaan
käsi suojeli häntä. .tiun minä pääsin wa-
paaksi wastustajistatii, näin minä kittiin-
kaaii pelastetuksi sekti Harald Staketi muu-
tainaitt rtttsttittiesteti kansa täyttä kyytiä
ajamassa pois wihollislatittiaa.
Tätnii taistelu tapahtui yösydynttä. Wi-
holliset kadottiwat yhden ömerstin, titoitta
upseeria ja marinankin 2000 hemosta. Yk-
si rykyiiietttti hakattiin kokonaan ittaahaii.
"Me oliiitiiie kuittuassa tänä yiittä," sa-
noi kuningas hytityelleii minulle, kuntulin
hänen luoksi aatitulla, "mtttta meillä on
olewa paremmat laitokset, kitti hän tulee
meitä kaisoitttian Werlieniitt!” lisäsi hän
ja minä ttyykähytiii yttiiuättätteeiti.
Mutta kititititikaati iloitten mielenlaatu
tiitittttiti pitin. Stiy oli tiiitkissa rahatpa-
roisstt, jota hän kuitenkin oli saatitit kärsiä
koko sett ajatt. Miini kttitliti hänen Ber-
littissä sattowtiit, kitti hitti oli siellä totiko-
kttitti etisittiäisitiä ttiiitvitiä ja pakoitti latt-
kotisa, matiliruhtitiaait, atttttitiaan tie itto-
lettttttat liiiittit, —— "itte etuine ole"saatieet
ainoatakaan tiihankappaletta kiintoisista. ..
itte olettttue tosiaankin siinä tilassa, ettem-
"s ttutiiatts koltnetikyitiiitetttä-muotisett sodan" ajoilta
sekä kituliima tekijiiti t’ertoittitskokoetittaan" joka" tit-
tnitetäiiii "Lijkiiettens lierättelser" (Hettktmarttjaan
kertontitksia.)
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
