Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
ulliin.
l’eesiiiititttiit
lleitiäliiiittt tö sinni.
’kiotoja ’kut-im !rutistunet-istu "jst I-t’inSj-Siwmestu.
Tilaiiö- ja jakamapaikat:
Lehden painopaikka, herra Ll. W. Jahnssonin kirja-
kauppa, herrit C, til. §liitiiiiberiiiit kauppapuoti, Lin-
tiaiikiitii 36 3 sekä Hj. Rydiiiaiiin ja kumpp. lamppu-
Koko wuodelta 2 tii. ?.
Tilaiiöltinta:
Turuii posti" Mitissii posti-
Turiisfa kotittorissa konttoreissa
in. 32 p. 2 iti. 82 p"
Lehdeu konttori ja painopaikka:
Linnankatu N:o 2313.
Lehden !vastuunalainen toimittaja:
Jlaioititksia
a 1;’; peittiiä eitsi siwulla ja 10 peitiiiä iiiiiillii
simuilla pietieltä riioilta ii""itstaattotetaiiii lehden
painopaikassa ja herra 2l. W. Iiihiissonin kirja-
puoti Linnankatu 1. !4 wuodelta 1 iti. 1 ni. 24; p. 1 iii. 41 p. Miiisteri O. F. Borg. kaupassii.
3:na Rnkotispäiwänä saarnaamat: kimitti eiwät ciii" iiii-oasmaa tiittasia, bi- nämät
Tuoittiokirkosso, suoni. aamusaarnan (k:lo 8):
wpastori Mikaitder: ruots, aaiiitisaarii. (k:lo
11): past. apul. Nordinan; siioni. ehtoosaarnan
(k:lo l-§tts ja ruots. ehtoosaarnan (k:lo 4):
w. pastori Maliiiströtit.
in" Kolleliti tulee ioiiiivaiskassalle.
Liitnankirkossa, (k:lo 9) sitoniea: iv.pastori
Liljesors.
Lähetyshuoneessa Läiitisellä Allekadulla iuo-
iiialaiiieti raamatunselitys k:lii 4 j,p.p. ja ruot-
salainen k:lo 6 j. p.p; joka sttiinutitai.
LIUrall siiadaati tilata heitiä-
ktiuii alusta puoleksi
wuodeksi, jolta ajalta tilaushinta oit:
Turuii kaupungissa ..... 1 markka.
Turiiii postikonttorissa . . . 1 in" 26 p.
Muissa postikonttoreissa . . 1 " 41 "
Uiidessakaiipuugissa woidaan leh-
teä tilata maist. K; A, Cajunder’in
ja Salon kattopalassa kirjakauppias
K; 9’. Atiraseu litoita 1 iti. 15 p.
samaltit ajalta.
Httwimatka "Nauwott kirkolle,
Rippilitsteii ripille laskemisen johdosta
lähtee
Höiirylaiwit .4 I ol 0
(liaaniin iliiiati sattuessa)
sunnuntaina 17 p. "idettiäkuuta k:lo !,’27
e. pp. täiiltii Naiiwon kirkolle Pariiisteu
kiitittii, poiketen wälillä oleioille laitureille.
Lähtö Nauioosta k:lo 3½ j. pp.
Hiuta: l:iien paikka 2 tii. 5() p.
2:iten paikka 1 tii. 50 p. "
Joli. (tiusi BIikesti-iitii.
Meijeriastioita,
priima riiotsiii teräslootttista, erit-
täiii helppoihin hintoihin myy
Ferd. Freuekell;
.Siinri "taarastit
K’asknkelloja, Seiiiiil’elloja, Lasi-
"5" silmiii, Pitieetieitii, Optillisia
kaluja sekä hienoja korukaluja
myypi J. G; Juliu;
Aleksaiiterintorin warrella.
Hiwmatkaat!
Kyitiiueuesti puhdistettua palowii-
naa myydään Uudessakaupungissa ai-
noastaan "Uitdeiikaupuiiginwiiiia teh-
taaii osake-yhtiön" kiittiiiissii entisessä
" ederiit talossa.
Itiliaiia Vilheltit Stiellmau’in
hautajaiset;
(U. S:eti iiiiikaaii)
Hatitajaiset pidettiiti iltiipäiiiiällä tuorstai-
tta 7 p:nä tiitä kutitit. Waitiajait perhe oliko-
kotinttiittii Danskarltyyhi,iu .styrkslätiu pitit-
jäiiii jossii, ttiiiikiiiit jo etiiieti oit kerrottu, kuole-
ma oli kohditntitit tätä sttiirta Siiomeii
tniestii. .tkiiusillit koristetiissii huoneessa
makasi kuollut arkussansa, jalonnäkäisenä
ja rauhallisetta: kiioletiia ci ollut hänen
iiiiiotoaiisii suuresti iittitittiinitt. Arkun
wieressä laulettiin wirsi; saiiptiwilla ei olliit
muita kiitit wainajan tiitiir jit tieljii potkitit,
miititiiiitat perheet! lähintinät sukulaiset ja
ystätvät ynnä tiiloit wiiki sekä kaittiijat.
.lkiintajikfi oli maittaja itse iiiääriiuityt intitt-
iatitia entisistä oppilaistansa. .ikiin wirren
säioelet oliwat witietiiieet, wietiin iirkkii titok-
suawaii tttäitiiistöit katitta hakosilla peitet-
; A; Ströinberg,
N:o 8, Linuaiikatu N:o 8,
sulkee yleistili suosioon hywin lajitellun
Wiiuiwarastousa
sekä
Wähisstfmhhttkittsä
fi äitiinwä
Konjakkia, Roiiittiia, Arrakkia, Liköörejä
ia Pttussia huokeani hiittoihin.
(9:
A; Strömlierg.
tyä polkua myöteit rittttaan, joskit iiseat
weiteet saattojoukkoa odottiwiit. Weneellä
arkkti kuljetettiin "Lotta Sioärdt’iiit, jolla
höyrylaiwalla waitiajatt oinaiset jit arkiin
kantajat k:lo 6:ii tienoissa saapiiiivitt Hel-
sinain siitamaan. Aäretöii ihmisjoukko oli
täällä ivastassii, jit terwehdykseksi kaikui
"Iittager tittaa" rautialle kokountuneiden
laulajain hittililta. Llrkkii koristettiiit set;-
peleillä, joita oliwat toimittaneet tkiiopioit
papit ja koulit-opettajat, Helsingiii stioiiiit-
litiset tiaiset, .ttirjiillisiiiidett Seiiran juhlassa
käytieet Wirolaiset, toitiititjau entiset oppi-
laat, Häineeiiliniian, Porwooii ja Oiiliiit
asukkaiit, Morgouliladet ja Uiisi Stioinetar.
:litit arkkii asetettiin rttniiiisiiiauiiiiihiti jit
wietiitt ivitithaiitt lutherilaiseen kirkkoon, jos-
sa se oli iitiiiiliatt siunattuina. Waikkakiiii-
ptittki tähän aikaan, tiiittkiiiii kesällä ainii-
kiii, oli jokseenkin tyhjäksi jäänyt ja etiiti
osa ttiistä wierasta, jotka §kirjallisuuden
Seiirau juhlitan oliwat siiiipiiiteet, jo oli
etittättiiiiyt täältä lähteä, oli lukematon ih-
misjoukko tyiiiitiijitii saattamassa kirkkoot! ja
sieltä hänen wiitiieiseeii lepokammioonsa;
siiiireit kaitsiilliseti miehen ktioleiiiit oli niih-
täwästi kutsunut titoiitii maaseuduilta kati-
punkiin wiiineistä kertaa wielä osoittamaan
hänelle kunnioitustaan ja rakkauttansa.
Sitteiiktiit riiitniiiit oli siunannut kirkko-
herra L.yi-a, pidettyääit eitsiit lyhyen pti-
heeti Dawidiii tl0:ttiten psalmin lil:ittieii
wärsytt johdosta, joiika raamatunlauseen
wattiajan lapset oliwat arkun päähän so-
ivittaneet, astiii esiiit waltioiteiiwos Z. To-
peliiis ja piti etiriiioiiiaisett kauniin ruot-
siiikieliseti puheeii, joka suoinetttiettiina ’j on
näin kuuliitoa:
Sitteitkttin ijankaikkisen saitan aitineii oit lausuttu,
olkoon myös sallittu erään ajalliseit ääiiett puhua,
ei ylistiiäkseiisä ihmisen woititaa ja wiisautta; eikä
heittääksensä tiirhaitpäiiyäisiä korukukkia sen miehen
haudalle, joka ei kiitokset! eikä moitteen tähden iitil-
loiiikaitti eläessään poikennut askelettakaan tieltäiisii;
eikit ttiiiiiskääii ktiivatiikseeii elätiiäiitoiiitii, joka oit
enemmän käsittätoä ja suitreiiipiartvviiien, kuiti ettii
se sitisitiliiii kuohumain tiiiiteitteii lyhykäisenä het-
kenä, waati ainoastaan lausuakseen eroiihetkenä julki
iittiittiittiia kunnioituksen ja kiitollisuttden sanoja ter-
tvehdyksenä sttretvaltit kansalta.
Sillii" sititoitia tästii kuoleiiiiinkohtauksesta oit kiil-
kenia yltympäri Sttonien satoja. Täntä kansa oit
oppinut suremaan. Se oit surrut runoilijain riih-
tiitiistii, se on iiirriit titithtawuuden rakastettuit
siiuriruhtinitsta, se suree ttyt aatteellisuuden satikitriit.l
Tämä kansa tahtoo tiiviisiin puolestansa lausua
aamen Johan Wilhelm Siiellnian’in haudalla"
Tässä lepää kiitisati sotitri lippuitsa päällä; hä-
nen elätnänsä oit olliit taistelua aina nuoruuden
päitttistä asti, taisteltiii tiedon, aatteiden, wapauden
ja edistyksen, kansitit jii isäittiitiittt, totuuden ja oi-
keuden puolesta. Se oli myrskyisä eläiiiä, eipä
kuitenkaan ritiihait ja inhimillisen oniteii loinahetkiä
wailla, mutta toki yhä uudistettua taisteltia aina
loppuun iisti. Ia iiiissä hän taisteli, siinä käwi
hän eteenpain makuutuksen ivoiittalla, totuuden war-
mtiudella ja rohkeudella, siksi ei hän wäistyitytkään,
"l Aurait toim. suotiieittania.
jos hän atitoi taikka sai werisiä haawoja. Eiwätpä
kaikki tietäneetkään, että täiiiäii paiissiiroitittt riimitti
sisällä, tämän riiiitaiseti tahdoit tiikittiii, sykli sydän,
tiiytitiä raittiutta. .liitii sinttiin titta tämän kädett
lyötiiiä, joka itiiytti tahtomiin nutriaa kaikki, ittitä
hiitti-ii tiellänsä oli, silloin ei moiti tietänyt, että
tämä oli hiitten tapansa oiteiitt-t rakastaa; hän ei
itse käsittänyt, ettii sitä woipi toistit selittää. §liito-
riso sett ytiiiitiirsi; se yiitiiiärsi häntä. Mutta jälki-
tiiiiiiiliitit ei pirrä puoltamatonta tuomiotansa tais-
teltiit kiliville, tiiaan mullassa itiiikaattiaii sankarin
patsaalle. siitt eläioä ihiitispolivi, joka oit olliit
taistelussa osallisettit jii kantaa siitä iirpiii, oit jää-
toiiieit tuomitsemaan niiestä, joka tiissa" lepää. Se
woi kuivatit pääpiirteet hänen elämästänsä, woi kä-
sittiiä hänen aikeensa, uniniärtää hänen tekotisii,
mtttta toastit täntäit handiin tiiollit puoleti oinitt
suitiiit selkenetvät, ivasta siellii jääpi pois tiiitä
katooivaistii, niitä satunnaista on, pysyiiiääii jää
tiiitä ivarsittiiistit on, teko tuonittaan seit hedeliitistä
ja elämäti suuri tilinteko suoritetaait seit mukaan,
iiiitä kunkin htiiväksi jääpi.
Niin paljo oii iiteille seltvä, että Jnmalit lähetti
Stiotiielle tätttäii teräwäit iiiittelija.i ja tätiiäit titi-
puniattonian tahdoit iijiilla semmoisella, jollotti käy-
täiittolliset kysytiiykset tyäiisiwät syrjälle etäinäit
aatteelliset tarkoitukset ja jolloiii sentähden ivakuu-
tiitset monessa kohden horjuivat ja tahto kadottaa
karaistun teriistvointansii" Niitt paljon woittinie
käjittää, että Jiimala lähetti tämän iiiahtawitti heti-
geti meille muutoksen ajalla, joka oli tullut ja jottkit
täytyyki tullii, kitit kansa oit kiisiviiiiut olemisensa
ivauhoista muodoista ja pukeutuu iitisiin. Setitähden
liihetti Jumala meille aatteen, sanan jit toittieti
sitiikariii, jonka nuoruudenaika seisoi entisyyden hiss
toriiillisellii pohjalla, joka miehuutensa ijällii oli
toäliivaiheella ja iiiitiihuudessaan eleli uiideti ajan
kohisemassa wirrussa. Aiiioastaan senlainen henki
iooi käsittää ajan iiitiiitostii ja woi sitä wallita.
Me titrivitsitiiiite senlaiseii miehen, pelkääiiiät-
töiiiän satikutin, joka iiitta astui eteenpäin, aitta oli
sotitwariistiiksissii, eikä iiitioiistitaii sitä iviistiiaii,
niitä tässä elätnässä ott iväärää, ivalheellista, nitrjaii
ja katitliia, ivanit myös sitä wiilinpitäiiiättomyyträ
wastaan, joiikii hän yinpärittänsä tiäki. Me tartoit-
sitiittie tulehen, täydellisesti warustettuna kiedoit
asetuit, kitittaeit sitä teräksistä tahtoa, jota eiwät
itiitkäätt esteet woi kukistiiit, eiwät iiiitkääit tappiot
ivoittiia, saiittittuitaii täydelliseen selitiyyteeii itjaii
perusajatukseit, jokit oit kaikkien kysymyksien poh-
jalla, jota ei koskaan tvoi syrjälle sysätä, jokit käy
esitit kaikissa ajan suuiiiiissit, tiitiiittäiit Siioitii
itsenätisä, itsekseiisä, itseiisä katittii.
Täitlaisen miehen suhteen ei historia ole tarkotti
punnitsema, ivalitsiko hän aina oikean tien, oikean
wälikappaleen; historiii ott kysyioä hänen tarkoi-
tiistaait ja ott ioastaitwa, ettii se oli seit miehen
arwoinen, joka käy kaitsaiisa etupäässä. Sentähdeii
tiie toiset, joiden onneksi oit tulltit olla saittatiai-
ktiisiit hänen katissaan ja sotkit tiyt seisotitttie tässä
häiteii ensimäisenä jälkiitiaailniaiia, kuiitartitkaainnte
kunnioittaen tätä muistoa, sillä se ei ole utiohtiiioa
suotttiiliiisistit ajantiedoista eikä suonialaisista sydä-
mistä, itiiit kaitait ktiitt tämä kaitsii ja iiiita liiytyiiiät.
Muistaessamme, kiiiiikit titoitta kuuluisaa potkitit
tällä ttiititllit oit olliit wara kiidottaii tuskiit ihnttsijäit
kiiluessa, tiiitkii jitlot haudat se siiilyttää pottiessitnsa,
itseatitiitiit meidän litheiiyydessä, suitiassa maassa,
kuiii oit wastaan ottawa Johaii Wilhelnt Siiell-
initii’in, kun ajatteli-mine kaikkia näitä ivahiukoja
jii kysymme, ktiitika tämä köyhä ja ivähälukiiineii
kansa oit moititit itiiit paljoit kadottaa jit kuiteiikitt
säilyttää rohkeutta elääksetisä ja woititaa toiwoakseiisa,
ttiiti tuustaus kuukitti: siksi se oit että nämä miehet
oiotit luotteet kimiini liettiselle pysytiiäisen sisällyksen,
siksi että kititia, joka omistaa täitlaisia niiehiä ja
heidäii esinterkkiäitsä, ei woi kuolla, ei kadottaa roh-
keutta elääksensä, tulewaisuuteitsa toiwoa. Sillä
suurista aatteista, itletoistä esimerkeistä, kieltäymtsen
kärsiwiillisyydestä, tyäittekeniisen woitiiastii, taiste-
lemisen rohkeudesta ja tulewaisuuden luottamuksesta"
Tiititii oit perintö niiden iitit-hien jälkeen, joiden
kanssa Iiihan Bilhelyi Stiellinan kasivoi ajatuksen
selittiiyteen jit wiiktiiititlsen kypsyyteen. Häii kuului
tähän liiirtoiiiaisestt lahjoitettuun tiialiojoiikkoon
suotuala-ista nuorukaisia, soistit sitteiiitiiiii tiili tämän
wuosisadan iieljänneii, wiidennen jit kuudennen
itiuositymmenieit johtamiit aatteet ja jotkit eiwät
siittäneet perässään jälkiä saittaan, waati loistamia
laihoja "näistä miehistit, kaikki työii iniehiä, kaikki
runsaasti tviirtistettniiiit nerolla, sydämellä ja tiih-
dolla, kittiliii Stiellinittt korkeiiiitiiiit lahjoitettuihin.
Häit oli heidän joukossaan r.iiititk-iitkenit, kallioiia,
woiiiiitllisiii teoissaan, wiiki-toin tahdossaait; he aset-
titiwiit iiseiii l,äiieit yliiooiiniiattsit wastaan, he
kiitviioät itse-näistä tietänsä, iiiiiiktiitt senlaisten mie-
hien tulee; jit kuitenkin he iiittivät Selliiian’iii rak-
kaana ja hän piti heidäit rakkainta iiitta elättiän
loppuun asti. Me tiiuistiitiime wietit itiiiiitainia
kuukausia takaperin tätä jo sortuiiiittit iniestä, joka
tässä saniassa temppelissa ptihiti eräiiii wiimeiseksi
poismenneen nuoriiudenystäniänisä haudalla, ja me
tuultunne hänen ääitetisä toiipiseioati mielenliiku-
tuksestii"
Senliiiiien oli häii. tkuit tiäetitiiie kotoait kallion
kehottaman huippuansa taiwasta kohti, tietää ivaan
hariva titikä raitis, elätvä, liitttittiit lähde pulpuaa
ylos seit juurella.
Tästä kerran nuoruudessaan niin tyoiinakiista,
tiiiit toitoosastii, niin rtkkattllii ttileiviiisuiidella lah-
joitetustit piiristä kiitti-niine nyt iiiiiiihitii wiititeistä
lähintniäiseti jäseneit. Mitiä toitooisiii, ettii wiimeinen
heistä, ettii Eliits Lönnrot seisoisi tässä ja liittsiiisi
nämä jäiihyiviiissanat; ei kukaan meistä woi latisua
niitä, ttiiiikiiiii hitti olisi aitsiollitieti sitä tekeniääu.
Tämit hiiiita on meille liian sytyit;
Mtitta minä terivehdiiit Siiinit kuiteitkitt Siiiä
totuitdeii ja oikeuden, kansitit ja isätitniiitn, nykyi-
syyden jit tulewaisuuden wanha sinikari, minä ter-
wehdäit Sintta sillä tielellit, jota Siiiä olet puhunut
ja jolla Siiiä olet toiminut" "Siiiulle lausutaait
myös terwehdys sillit kielellä, jotit Siiiä olet ollut
osallisetta kohottaniiiiiti ttiiiteiiiiittoiitista mitjoista
kititiiiaait ja tiileioaisiititeeii. Jltnan tvaltiiuskirjaa,
tiuitta wartnittia ettei ttiiiiua epiititettii, terivehdätt
iiiiiiä Siiiua jakattiitttoittitit suomalaisen kansait,
jakamattomiin suomalaisen isäiiiiiaati ittiiiessä.
Olloon Siiitille kiitos kaikesta, niitä olet toimit-
tanut, kiiti Siiiuii päiwäsi kesti! Olkooti Siiiulle
kiitos siitä, tititä olet aikonut, waati etsole joutunut
toimittamaan! Sillä Sitiuii tekosi ei iiiahtimut
ihtnisijän ahtaitten riijojeit fisälle —— se oli wuosi-
satojen tekoa.
Sentähdeti se ei ole hetkessä iinohttitva, se on eläwä
isänmaan sydämessä, se on täydentywä ja kypsyivä
tulemissa sukupolwtssa.
Lepää rauhassa elätitäit tulisista taisteluista!
Wihetiötkiiäti syitiiyiiiiiiaiiit titi-ivi- hautasi päällä,
iiitsiett keiväitteii yhäti sytttyessä. Saattitkooti titi-
iiiiiait Juniata Sittuii henkesi selwyyteen! Hättelle
itksistään olkooii kunnia ja ylistys, Hättelle, joka
Sitiiiii lähetti, Hiiiielle, joka Sitiutt aittoi itieille,Häiielle
joka tnariisti Sinuit suurilla lahjoilla fuurtit tekoasi
warten! Hii’ii stiokooii myos nyt iittimille ja tule-
waiselle Siiotnelle poikia, Siiiiin kaltaisia, joilla oit
aatteeit seltvyyttä, tahdoit liijuiittit, jaloiiiipöa tar-
koituksia jiipalawiiii rakkautta kansita ja isiiiiiitaata
kohtaan. Jää hinttiisti!
Täiitäti jälkeen piti lehtori Krohti seu-
raawait suotuenkielisen puheen:
"Mouta moitituista kertaa ott Suoinen
kansa tuskasta pakahtutoalla fydäiiiellä, ma-
setitiiiieellii inielellä seisonut äskett suljetun
ruumisarkun wieressä, johoit jotii sen pa-
raista oli kiitketty. Michuuteiisa ioiinkiin-
tiiassa woimassa, tiiotteliiiiiitiitalla työn
ajiillii toimitattiin titeiltä pois M. A. Castre’ti
ja Y. Wallin, Henr. Kellgrett, tl. Tengström,
Al Kiwi y. iti. ni. Seiiniioisissa tilaisuuksis-
sa oit siirititiitie olliit synkiniä, murheemme
mustinta laatua oit tuntunut kuin
titaiiiiitiiljelijätt sydäiiiessä, koska keskellä
kaunista kesää arinaton hallit häwittää tou-
on, jokit juuri ihaniiniitallaitu rehoittelee.
Epäilykseu kääriiie on silloiit monesti löy-
tätiyt tieti sydäiuihininie, tuoden kanssansa
seit iuyrkylliseti kysymyksen: "niiksi, Herrct,
iitiksi nieitä näin kauniilla toiwoilla tvie-
koitit, joiden kiittenkitt piti itiin piati ivaa-
leta, siintiiiiiak"
Toisiit, ihan toista ott stiriiiiiiite tämän
ruumisarkun iiiiipiirillä seisoissatiiiite. Me
sureininemyöskin, itte kaipaamme sywästi ——
eihäit ihinissydän iliiiiitt kiitititta woi antaa
pois, niitä sillä oli rakkainta —— tiiutta su-
rutiiiite ei ole sytikkä, ei kaipauksemme kat-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
