Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
lukuntain lamoissa oliwat perusteet wih-
reiksi, käsipuut malkoisiksi maalatut. Käsi-
puiden ja puhujalaman patsaiden ympäri
kiemuroimat katajanhamu-seppeleet. Puhu-
jalawa oli hamuilla tiheään päällystetttj.
Etäämpänä patsaasta oli, torin simujen
kanssa samansuuntaisesti pystytetty kol-
meenkyiniiietttä salkoa, joiden yliosassa oli
nelinkertaiset siivuhaarat peitsimoisilla kär-
jillä Näiden kärkiett jttttressa liehui kits-
saki useita eriwärisiä lippuja, lumultaan
ttoin puolitoistasataa. Salkojen ympäri
kietoutui seppeleitä, satiioiit kitit! latvaitt
käsipuideii ympäri.
Jlntat otvat tällä miikolla olleet erittäiii
ihanat, josta syystä osa öistäki, jolloin kitti-
muus iväheniiitän rasitti, uhrattiin wal-
mistuksiiii.
Kirkkaaiia ja hehkumana kohosi Kesäkuttn
wiime päiwän aurinko pilwettömälle tai-
wahitlle. Lnonto sanioiit kuin ihmisetki
nätitti osoittaman suosiotaan rtinoilialle,
jonka latilita ttudett aikamme aamukoitteessa
kansat Pohjanlahden kuiumallai puolen
ihailleen kuulimat.
iäärättyyn aikaan k:lo 11;!" alkoi kau-
pungin raastupaan kokoontua wirka" ja yh-
dyskuntiin kitulitmia hetikilöitä; raastaman
kartanolta läksi saatto k:lo 12 mitt. wailla
12 juhlapaikalle, jossa soittokuitta soitti
""kolinetikivuotisen sodait marssiii". Kutt
tämän jälkeen fanfaarit olitvat puhalletut,
astiti prosessori Mechelin puhujalawalle ja
piti ruotsinkielisen puheen runoillasta ja
hiitten runoilemisestaan, erittäinki lyyrilli-
sellä alalla, jolta hän tttyös litki otteita,
lattsiten että rajoitettu aika esti häntä Fran-
zeit’itt epillisistä ja dramallisista runoel-
tnista puhttiitasta. Lopuksi hän litki jtth-
laritnon, sen miehen tekeinäit, joiika puhu-
jan lausunnon ittukaatt tässä tilassa oi-
wallisenimalla tawalla olisi woinut titlkita
hetken merkityksen kuu hätt, niin. Sakari
Topeiiuksett. Täniä juhlaruno ynnä Frait-
zeii’in oitta suoiitenkieliiiett tuote, "Eläköön
armias" jaettiin yleisölle.
Kun puhuja oli loppuun deklamoinut
Topeliuksett runon, nykäistiitt tvaippa pat-
saan yltä alas tioitt 12,2"; tititt. ja yleisön
nähtämiitt tuli rintakiima, jonka suopeat
kasinojen juonteet todellaki muistuttamat
Topeliuksen sanoista: "Siell’ letttpi hehkuu
kaswoist’ suopeista, kun jälkiittailinan mal:
taistuimelta lapsuuden kaupunkiaan katsoo
;häit".
Kun waippa oli pudonnut, lauloi mies-
ääniitett laitlttkuitta soittokttnttan säestäessä
"Maaiuiite". Tykin laukauksia kuului sa-
massa ja ttiitä kesti tvielä senki aikaa, kun
seuralupa puhuja, realikoulun rehtori Dahl-
strönt, piti suomenkielisen puheen Franzett-
in itierkityksestä. Tämän puheen jälestä
laulettiin ja soitettiin "Saivolaisen laulu".
Nyt ttousi laatiiaititi Hilden puhujalamalle
ja kertoi (ruotsinkielellä), miten Franzen’in
satawttotiasta syittyuiäpäitvää miettäessä iv.
1872 alettiin titiettiä ikuistaa hänen tuitis-
toaan ja kttinka tämä patsas oli inuuatt
hedeliitä sen päätöksen toimista. Hän us-
koi nyt muistomerkin kaupungin waltuus-
miesten huostitan, kehoittaen heitä warje-
lemaan sitä. Kauppaneuwos Caitdelin,
tvaltttttsittiesten nyk. pitheettjohtaja, wastasi
tähän moniaalla sanalla, jonka jälkeett lau-
lettiitt ja soitettiin "Eläköön armias". Tä-
män jälestä tvielii laulu" ja soittokuntit
suoritti -WennerbeI Lt’itt Lippu-inarssin ja
soittokutita wihdoin "Waasan marssin".
Tätnätt jälkeen tväki alkoi liikktta pois jtth-
lapaikalta,
Wäkeä oli juhlassa joltisesti paljon;
muistaki paikkakunnista oli tilaisuus; jit
suotuisat iliitat johtaneet useita matkus-
tajia Ouluun.
Juhlapuoliset, jotkit kaupungin tvaltuus-
miehet olitpat päättäiieet pitää, alkoiwat
seurahuoneessa k:lo ½4. Täune oli noiit
80 henkeä kutsuttu ja 30 paikoille otti itii-
hin sitä pait osaa. Tässä tilaisuudessa
esiteltiiit joukko maljoja. Ensiitt esitti kaup-
paneuwos Candelin Suoinen Suuriruhti-
naan maljan, jotikit jälkeen soitettiiit We-
näjäti kansanlaulu. Isäntuitan ittaljittt
esitti kauppias 2l. O. Sitellmitit ja sen juo;
tua soitettiin "Mitainme". Suoinen halli"-
tukselle esitti ittitljait oikeus-pormestari Borij.
Franzen’in muistoksi puhui tohtori Foitel-
holin, jonka jälkeeti soitettiitt "kuule kuittka
soitto kaikutt". S)tuiteltera’in tiutistol’le pit-
lnii tohtori Fieandt, jonka jälkeen soitettiin
"Porilaisten titarssi. Yliopistolle puinti leh-
tori dikose,ndahl "Puheen jälestä soitettiin
Franzen’in ylioppilaslaulu. Sitte piti
ittaisteri Ermasti puheeit suotttalitiselle kir-
jallisuudett seuralle, jonka juhlaa samaan
aikaan (merkillistä kyllä meikäläisille) wie-
tettiin Helsingissä. Puheen jälestä soitet-
tiin "Nouse riennä suomen kieli". Asewel-
wollisille piti rehtori Dahlström pitheett,
jonka jälkeen soittokunta soitti 30—muotisen
sodan marssin. Naisille puhui wielä raa-
timies Carlsson. Sitä paitsi pidettiin pit-
he läänin kuwernörille, Franzen’in muisto-
patsaankomitealle y. m. — Puheista ei
siis ollut puutetta näissä aterioissa; niitä
oli koko 17 kappaletta, joista koko 3 suo-
iiteksi.
Illalla kello 8 oliwat suuret kansanhu-
mit Raatitt saarella ilmoitetut alkamiksi.
Pääsö niihin oli wapaa, joka kohta ynnä
ihana ilma oli liikkeelle saanut sadottain
ihmisiä. Täällä oli tarjona musiikia, esi-
telitiä Fraitzen’ista (homioik. ausk. Litotnan
pitämä), leikkejä, kilpasottntia, tvieläpä woi-
leipiä ja olitttaki ilmaiseksi.
– "Ruotsalaiseu kalisakoillun ystäwät””.
Nykyään ott ilmestynyt kutsumus yhdistyk-
sen toiiiteeiisaaiitista warten, jonka tarkoi-
tuksetta oit ruotsalaisen kansansiivistyksen
edistäminen Suoinessa. Yhdistyksen ni-
meksi tulisi "Nuotsalaisen kansakoulun ys-
täwät" ja sen tarkoituksetta olisi etupäässä
työskettnellä ruotsalaisten kansakoulujen
perustamisessa siellä, missä ttiitä tarwitaan,
sekä yleissiivistyksen kohoittamiseksi kansakir-
jastojen, kansantajuisten esitelinäin ja so-
pimien painotuotteiden kautta. (H. D.)
—— Kiitosia ansaitsema. Tuoinari siinä
osassa Ali-Satakunnan kihlakuntaa, johon
kuulumat Kokemäen, Harjawallan, Euran,
Köyliön ja Sitkylän y. iit. pitäjät, wara-
tuotnari O. E. Holmberg aikoo pitämis-
tättsä wiime titimikeräjistä antaa suonia-
laisia pöytäkirjoja kaikissa muissa asioissa
paitsi niissä, joissa asianomaisten kielen
tähden ruotsalaiset pöytäkirjat owatwälttä-
mättömät. Täinä olkoott hra Holin-
lierg’ille kiitokseksi ja muille maatnme tuo-
mareille kehoitukseksi maittittu, sanoo Sat.
— Etelä-Hiinieessii eiwät ole wuoden-
tulott toitveet aimati huonoja. Muutamilla
oit ritkiinkin laiho erinomaisen kauitis. Sit-
miiviljat otvat paljon kostutieet wiime sa-
teista; samoin heinätkiit, sillä siellä eiwät
ittadot ole mitään wahinkoa tehtteet.
— Keski-Karjalasia kirjoitetaan Kuop.
S:lle, että tvuodentulon toitveet siellä owat
sangen surkeat: nälkää ja kurjttutta odo-
tetaatt taliveit osaksi
."; — ————"-.".
Ulkomaalta.
?; h d y siv a lt ai n presidenttiä was-
taan tehty murhayritys näyttää nyt päiit-
tymän paremmin kuin etisin tvoikaan luulla,
sillä wiimeiseksi tulleet tiedat kertoivat pre-
sideittin tilan oletvan yhä paranemaan
päin. Mutta ivaikka hän täydellisesti pa-
ratiisikitt, niin luullaan marinaksi, että seu-
raukset tästä tmtrha-aittpttiitasta tulewat
olemaan suurenmoiset yhdysmaltain sisälli-
sissä oloissa. Ensiinältä ariveltiin, että
ittttrhaaja oli tekonsa tehnyt waan hulluu-
desta ja jonkinmoisen surullisen kuuluisuu-
den himosta; sittemmin ott tullut seliville,
että siinä ainakin osaksi oli ivaikuttantassa
yksityinen kostonhimo, sillä hän oli tviiiitei-
sinä itikoitta kiihkeästi, tiuitta titrhaatt, kerjätt-
ttyt presidetttiltä jotakitt ivirkaa. Mutta
itse hän ott kuitenkin tunnustanut tehtieensä
rikoksettsa aittoastaan waltiollisista syistä.
Tunnettu on, näet, että nykyittett presi-
dentti Garfield niiden muutamain kuukau-
sieit kuluessa, jotka hän ott tvirassaait ollut,
on saawuttanut itselleen paljon tvihatitiehiä
juitri sen puolueen joukossa, joka hättett
presidentiksi walitsi, tiuitta hän on sen teh-
nyt syistä, joita kaikkien rehellisten ihtiiis-
teit täytyy hytväksyä. Tähän asti ott ollut
aitvatt yleisenä raittiita, ettii uusi presidentti,
koljia tultuansa tvalitttksi, ott atitanttt tval-
tiott mirat iiielkeitt yksinomaisesti sen pito-
lueeit titiehille, jakit hänen on ivalinnut,
useinkin katsoittattit ivähintäkään heidät!
kelwollisuuttitnsa; ittittta nykyittett president-
ti ott luopunut tiistit hi’ipeällisestä titivasta
ja asettanut iitoiteett tärkeiiiiii wirkaan kun-
ttollisiit ja taitamia iitiehiä, huoliiitattit hei-
dän waltiollista inielipiteistänsä, josta seit-
rauksetta oitkiit ollut, että iitoneitwuotisia pe-
toksia ott tullut ilmi. Muttatästä ott tietysti
tuo nälkäinett wiranhitkija—jottiki; kotvasti
!vimmassaan ja heidän iitithtawimiitat ittie-
heusä ja päiijohtajansa owatkin jo joktt
ittkit olleet ilitti riidassa presindentin kittis-
sa, jolla onkin täysi työ tullaksensa heidän
kanssit toiitteett, sillä tätä lahkoa suosimat
semmoiset mahtuivat miehet kttiit nykyinen
tvarapresideittti Arthur, kenraali Grant,
joka itse kahdesti ott ollut presidenttiitä,
entinen senaatori Conkling ja moni muu.
Nyt on murhaaja Guiteau monesti sekä
suullisesti että kirjallisesti selittänyt olewan-
sa juuri heidän ntiehiänsä sekä tehneensä
inurhayrityksetisä auttaaksensa juuri heitä
waltaan, sillä jos Garsield kuolee astuit
warapresidenttiArthur hänen sijaansa. Nä-
tnä miehet owat tietysti jyrkästi selittäneet,
ettei heillä ole mitään yhteyttä murhaajatt
kanssa sekä että he sydäiitestään inhooivat
tätä murhayritystä, ja" wirallisesti ott myös
julistettu, ettei senlaisissa huhuissa ole itii-
tään perää; mutta siltä tnelkein näyttää,
kujn ei yleisö aimait ottaisi uskoaksensa
näitä selityksiä, ja ainakin pidetään ivar-
tnana asiana, että tämä murhalaukaus oit
herättämä kansan wälinpitäinättömyydes-
tään sekä saattatoa polttaivimmaksi kysy-
mykseksi juuri seit, pitääkö waltion wirkaitt
wastedeskin oleman ivoittaneen waltiollisen
puolueen raadeltamaita saaliitta. Että näin
on ollut tähän asti laita, onkin ollut maati
pahin mantina sekä julkitten häpeä koko
kansalle ja sett mapaalle hallitusinuodolle.
Ranskalaiset oivat miiiiteisistä toi-
mistansa Pohjois-Aasrikassa saaneet korjata
huonoja, katkeria hedeliitiä, sillä niittkttin
Tunis-wallan kukistatnittett pidetääit oike-
uden kanitalta jotensakin epäiltäwänä asiana,
niin on siitä aimatt wähän siunaustakin
ollut. Tuskin olikitatt heidän retkensä Tu-
nisiin onnellisesti loppuutt saatettu, itiin
rupesi jo kuuluittaan huhuja raithattoiuuuk-
sista Algerian eteläosissa Hallitus ja
iiiuut luuliwat kuiteitkitt, että nämä olitpat
aitvatt wähäpiitöistä litattta ja noita tässä
titaassa tawallisia wallattomuuksia, jotkit pi-
an olisiwat masennetut ja rangaistut; mut-
ta perästäpäin nyt nähdään, että ryhdyttiin
aiwan riittäiitättöiitiitt marakeittoihitt, sillä
pahempaa oli tulossa knin tooitiin aawis-
taakaan. Ioku aika sitten karkasi nitnittäin
eräntaiista esille lukuisa rosmojoukko julman,
mutta taitamati ja rohkean päällikött joh-
don allit. Äkkiarwaainatta ja ettttenkuin
inihinkään witrustuksiin jouduttiin ryhtyä,
oli hän keskellä inaakutttaa, jossit löytyi
paljott euroopalalaiisia tviljeleiiiässä tätä
hedelinällistä maata. Rostvopäällikkö, jott-
ka ttiitti on Bu-Amema, atttoi tappaa kaikki
ihtttiset, häivittää ja polttaa kaikki titwarat,
paitsi mitä hän kumpaakin lajia otti intt-
kitaitsa. Sittemmin oit hän te nyt toisett-
kiit tällaisen ryöstöretken, eikäh raitskitlai-
set sotajoukot, jotka owat lähteiteet häit-
tä ahdistamaan, ole saaneet hättestii
woittoa, kun owat sattuneet hänett kititssa
yhteen, ja kun he owat koittaneet piirtä-
mällä saada hänen kiinni, ott hän pujah-
tanut heidän käsistään pois. Täilä tawoin
ott Bu-Amema saattattut ranskalaisille pal-
jott hätviötä jit itse woittanut paljoti
saalista sekä sotaista kuntilaa ja armoa,
niin että mahdotonta on arivata, mitä hän
wielä woi panna toiitteett —- Mutta eipä
ainoastaait tillgeriassa, waati myös äskett
kukistetussa Tunisissa ott kapittita tehty
ranskitlaisia tvastaatt, sillä itykyäätt hyök-
käsiwät asukkaat Sfax—nimisessä kaupungissa
euroopalaisten päälle, jotka töitt tuskin ja
useat heistii pahoiit haatvoitettttiita pitäsi-
tvät pakoon satamassa oleiville laimoille.
Pääyllyttäjät näissä leivottomuitksissa
ttiiyttäivät oletvatt kiihkoiset iituhittitettilaiset
papit ja pyhät miehet, jotka saarnaamat
tt. k. pyhää sotita, jonka tarkoituksetta oit
kaikkien kristittyjen häioittäinitten ja kar-
koittainiiten. Ja tuikit wielä lisäii kapi-
itoitsijitiit rohkeutta, oii hiihit että Tttrkitt
sultaani lähellä oleivassit ,Tripolis—ntaassa
kokoelee siturta sotajoukkoa, joka oit ajama
pois kaikki ranskalaiset Aafrikasta; tätä
huhua uskotaan tietysti yhtii kernaasti kuin
sitä leivitetäänkiit. Iit jos ranskalaiset ei-
wät kohta ponteivasti ja onnellisesti ivoi
kukistaa jit rangaista näitä yrityksiä, itiin
ivoi wielä arwaainattoinia tueteliä jit ottitet-
tyniuksia syittyä.
Turkininaitlta oleitinte ennen ker-
totteet, kuittka siellä oli oikeitteett haastettu
titoitta etetvää ja eititeit iitahtittvaa ittiestii
etttisett sultaanin Addul Aziz’iit murhasta,
jostit toiset kuitenkin luuliwat hänen tiilit"-
hitnncn itscnsä. Stnjtettyjeii joukossit oli
eteiviti entinen suuriivisiiri Midhat-pasiha,
joka aikanaan suurella inttolla jit iterolla
koitti uudestaan muodastaa Turkin ivaltait jit
luodit tttttta eloa seit wanhaan ja sisällisistä
taudeista kitoleivaiseen ruumiisen; ja jo liiitl-
tiiit Euroopassa, että hänestä oli ttousetva
"siiriin ivaliitu uudistaja, mutta mahtama
tvanhoillaan-olijain puolue karkoitti hänen
tvirastit ja ajoi hänen ittaanpakooii. Kun hän
wihdoin siti palatit kotintaahansit, kiiytettiitt
häntä kuwernöörinä Syriassa, jostit hän
sitten tuotiin Konstantinopoliin wastarintaan ;
murhasyytöksestä. Täällä hän jälleen pääsi
hallitsijansa puheille ja ensimältä näyttt;
melkein siltä, kuin hän olisi taas päässyt
hänen suosioonsa sekä ettei koko rikosjutusta
tulisi mitään. Mutta äkkiä katosimat nä- .
tnä toimeet ja oikeus tuli kokoon, joka il-
man että syytetyt tunnustiwat syyllisyyttänsä,
ilman että heitä luotettamasti woitiiit syyl-
lisiksi todistaa, ilitian että he itse saimat ;
itseään puolustaa ja ilman että tamallisim-
pia oikeuden waatimuksia maarinotettiin –—
tuomitsi kaikki syytetyt kuolemaan. Tämä
tuomioistuimen oikeutta puutuima käytös
todistaa, mitä ylimalkaan luullaankin, ettei
tässä ole tarkoitettukaan rikoksen rankai-
semista, waati näitten inahtamain miehien
jit etenkin Midhat’itt kukistamista. Senpä
tähden on tämä tuomio herättänyt paljon
huomiota koko Euroopassa jit ainakin Eitg-
lannin hallitus näyttää koittaivan saada
asiassa likemmin selkoa, josko tvääryyttä
on tehty, etinettkuin tuomio patinaan toi-
meen. Tästä toimeenpanemisesta kerrottiin
ensin, että sultaani oli antanitt heille ar-
moa, mutta tuominnut heidän elinkautiseen
maanpakolaisuuteen Araabian sisämaihin;
sittemmin on toki huhti lewinnyt, että tuo-
iititut owat salaisesti iiiestatitt, eikä woisi-
kaan ihinetellä, jos niin olisi käynyt, silla
olisihan siten koko asiasta loppu saatu ai-
wan turkkilaisella tawalla.
;-
Kustaa Hot:u’iu hairahdus.
(Jatkoa n:oon 27.)
Mutta niinpä olikin, sen woin minä
warmaati wakuuttaa, tämä kuningasmaina-
jan maikein aika Saksatt maalla Magde-
burgin hämiöstä aina Leipzigin tappelttun
asti, ja hänen suuttumuksensa waltiokans-
leria kohtaati oit pidettämä sen koman tus-
kan osoituksena, joka häntä ahdisti.
Kuitenkaait ei siinä ollut ainoastaan so-
tajoukoit wallattomuudet ja tyytymättömyys,
joita kuningas-ivainuja ehkä multaaman
tuskan hetkinä liioitteli, siinä oli nyt wielä
toinenkin iisia, joka puolestaan ylytti ku-
ninkaan wihaa ja kärsititättöittyyttä.
Hiitt oli, näet, käskenyt sotainarsalkkia
herra Kustaa Hornia rientäinään Werbeniin
sotajoukon kititssa, joka hänen komentonsa
alle oli jäänyt Oderin kohdalle; mutta
sotamarsalkki ei tullut. Kirje kirjeen pe-
rästä oli lähetetty yhä ankarammilla käskyil-
lä, että hän kiireimmiten tulisi, mutta hän
ei tullut. Seittähden kun Gralibe oli iiten-
nyt ulos, kääntyi kuningas minun puo-
leen ja hänen silitiänsä paloitoat ja puna
hohti hänen poskillansa.
"Mitä siitulla sanottamaa?" sanoi hän
lyhyesti ja äkkittäisesti, "kuuluuko mitään
idän puolelta?"
Mittä eit tvoiitut häntä rauhoittaa tuolla
kiihkeästi odotetulla tiedolla, ja hän huo-
masi sett tttinusta, jonka tähden hän astui
luoksetti ja laski kätensä olalleni lausuen:
"Sinä kuitenkiit iitintta ymmärrät!”
"Sen he kaikki tekemät,teidäninajesteet-
tinne!" uskalsin minä sanoa, iuutta kunin-
gas keskeytti iitinutt ja hänen silinättsä heti
syttkistyiivät ja leiinahteliwat tuontuostakin.
"Tekewätkö sen?" huudahti hän, "eikö
sotamarsalkin pitänyt lähettää Alt-Bran-
denliurgiin tuhatttten wanhaa, hyttiin har-
jaantuttutta sotainiestä, ja mitkä hän lähet-
tikääit . . .? Niitt tnitkä, kaikki äsken pes-
tattua wäkcä ja iituutattta satit, jotka hil-
jatt oliwitt tulleet kotoa Ruotsista, kaikki
harjitaittuinatonta wäkeä . . . Nekö minua
yiitiitärtiitvät . . .? Ei, sitä eiwät he tee!
Tilli; oit täällii milloin hywänsä, itte ivoi-
siniiite uudistaa Burgslotin leikitt, mutta
päiwä kulutt toisen perästä, enkä minä näe
merkkiäkäätt siitä sotajoukosta, joka sota-
iitarsalkin pitäisi titoda tnitiulle. Ei, ttiin
totta kuin olett :liuotsin kuningas, tässä
pitää jotakiit toistit tapahtitiuan . . ."
Hätt istahti kiiivaasti pöydän ääreeti ja
itikoi kirjoittaa. Se käwi tulisesti, ikään-
kuin ukonleimaus olisi tvälähtänyt yli pa-
peritt. Kohta kuin ne utuutaittat rimit oli-
mat kirjoitetut, pittii kuningas kirjeen sitte-
tillä kiittiti ja antoi seit iitinulle.
"Kas tttossa", saitoi hiin, "käy heivosel-
lesi ja ratsasta, ratsasta yiit ja päiwät
sotamarsalkin luo ja ittttta tämä häitellei"
Miitä eit tiedä koskaan niihn-:etti kunin-
kaan settlaisena, kitin tällä hetkellit. Mutta
niinitila ei ollut muuta tekemistä kuitt to-
lOlIiI"
Mitä titit käyti kertomaan, ott itiin seka-
ivitista, enkä minä oikein tiedä, iitistä mt-
nuit on alkaminen. Sillä tapaukset tun-
kemat muistissani toistensa päälle, kuten
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
