Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
kauan kun owat lapsia, mutta kun tulemat
isommaksi, niin eiwät sitte pelkää eikä ra-
kasta.
Nämä riivit koskewat pää-asiallisesti
sitä heiikeä, tiiinkä heräiineisyys Sawossa oit
kasivatukseen waikuttanut. Se iiittiittäiii
tarkottaa hymää, waati iiienee siinä liian
pitkälle ja yksipnolisuuteen. Mutta pohjo
ja tarkotits siinä ott hywä ja siltä kantial-
ta on se kiitettäwä.
Susien tiihotöistii
lausuit U. Suometar seuraawaa: "Täyty-
mälläkin täytyy taas ottaa puheeksi asia,
jota jos maalletntne häpiäksi sanoisimme,
waan, mitä jo etttteii olemine lausuneet.
Täytyy taaskitt uostaa hätähttuto niideit
ku ttd en lapsen ptiolesta, jotka iitaaititne
wanhinttnilla wiljelys-aloilla sitten wiime
hithtikititii owatjotituiieet susien saaliiksi
—— wiitiieinen noin iyiikko takaperin.
On jo itiotiasti kysytty ja kysytään
wieläkin: onko kaikkea tehty, mitä inah-
dollistii on tämän miksauksen, tämän
häpeäii poistautiseksi maastamme? Hallitus
on tähän saakkii koettanut palkintojen
liipauksilla yllyttää petoja häwittäinään
Tässä kohden ettiitte woi jättää huomaitt-
tatiiatta, että .tuo aiwait iiiiitneisiti senatin
palkintolupaus; kititlu jokseenkin oittitiiiselta.
Wiidensadan ittarkaii palkinnon saapi Tit-
run seuduilla sellaisen suden tappaja, joka
toteen iiäytcttäwästi ott ihiitisiä ahdistanut
tai surmannut. Pitääkö nyt tiietsästäjiiii
sittta tawatessaait ensin antaa sett ptirra
itseänsä, etiiieiikiiiii sen autpitit, mai kuinka
oit toteen iiäytettäwä että stisi on ihtiiistii
ahdistanttt, se kiin ei latvallisesti wieraita
ittiehiä odottele, eikä walitettawasti pyssy-
iniehetkiiiiii ole silloin saapunnlla ktiiii sitsi
lapsiraukkoja syli? Meidän iiiielestätnnte
olisi ttio palkinto antiettaiiia kaikista stisista,
jotka noilla onnettomilla seuduilla inäärätyn
ajan kuluessa tapetaan. Wieläkin tarkoi-
tuksen mukaisempi oti ttiielestiittittie Titrun
läätiiii kiiwetnörin ehdoitus, ettii waltion
kustantittksella lähetettäisiin taitamia inet-
siitiiiehiä noille seuduille susia häittittämään.
Kun hallittis wielä ttiohoii ehdoitukseen
suostuisi, itiin tilisi se jokseenkin tehtiyt,
mitä sen osaksi tulee. Mutta sitä ajatusta
ei saa yksikään siuutltakatsoja inielestiiusä
poistetuksi, että asianotttaiset paikkakunnat
itse eiwät ole tehneet kaikkeii, iiiikä niille.
mahdollista on, lastensa hengen sitojeleuii-
seksi. :iliutati ehdottotiiasti tiiiikeiitttii se
ajattts esiin, että nuot pahaan maineesen
joutitiieet seudut tiiviit ivauhastaan asitttttja,
wäkirikkaita, wiljeltyjii maita, ja kitit niissii
kttiteukiti lapsi toisensa jälkeen soittiit! petojen
raadeltamaksi, niin älköiiti kummeksittako,
jos iiiielellään oit taipuwainen syyttämäätt
asukkaita siellä lemiiperäisyydestä, httoliuiat-
touiuudesta, jollei pahettttitastakiii.
Meidän laeissamme oit iiiäiiräyksiä, jotka
osoittawat, ettii kukin kihlakunta on wastattii-
alaitieii sen rajani sisällä olewani ihmisten
hengestä. Jos kihlaktinuassa munitaan
sttrittattii ihtiiitieii, eikä intirhaajaa saada
ilmi, niin täytyy kihlaktititiaii R. tk. 27
L:n itiiikaaii maksaa sakkoa salasurmasta
sata taalaria. Eipii toden totta olisi laiti
wiiäreiitämistä, jos titollaiset lastentapot
selit-:tiitisiin salasurmiksi ja asiaiiotttaiset
kihlakunnat saisiwat itiaksaa hetikisakoit.
Olisihan ttiokiii jonkinlaisena kiihoittimena
ahkeramtttiii ja tehokkaammin taistelemaan
petoja wastaan.
Pikaiisiin ja perinpohjaisiin toimiin on
ryhdyttiiiyii tässä kohden, sen liuontaikoot
sekä hallitus että kaikki asian oinaiset".
Kohtuus aistillisia innoituksia itatit-
tiesin.
(Kiiiiintös).
Jloinen ja wilpas itiieli sopii aiwan hy-
witi kristillisyyden kanssit yhteen ja aistil-
liset eli ruumiilliset huwitukset, joiden kaut-
ta sitii yllii pidetään ja edistetiiiin eiwät
itsessäiin ole kielletyitä. Mutta moni ih-
minen pitää kaikkia, ittitkii tyydyttiiiyät hii-
tten aistillisia himojansa ja haltijansa lii-
wallisiiia ja niiattomina, huoliunitta siitä,
sopimatko ne kristillisyyden, kuiiiiiallisuuden
ja hywiiin tapatit kanssa yhteen taikka ei.
Se oit järetöntä ja epäkristillistii. Ios
etiiiiie aistillisia huwituksia nauttiessamme
tahdo huomata sitä waaraa, jokii tekee it-
seutiiie ja lähiinäiseinme onnettomaksi, niin
täytyy meidän järeii ja Jiimalan sanan
atvulla kieltäytyä tykkäiiiiäti iiiistä, meidän
täytyy siiitäkin suhteessa säilyttää kiinni-
aiiiiite ihmisinä sekä kristittyinä ja aioissa
älytä pienitumätkin wirheet, jotta sitä hel-
pommin moisimin: wastaan seisoa sutiretii-
pia kohtaamia kiusauksia ja woittaa niitä.
Meidäii pitää sentähden nauttiman sen-
laisia huwitttksia, jotka omat luw al-
lisia ja wiattomia; meidän pitää
niitä nauttia siinä tarkotuksessa, kun niitä
nautittama on, ja kohtiindella.
Mutta meille luwallista on kaikki, mikä
ei ole jumalallisia ja ihniisellisiä lakia was-
taan, ja mitä me woimme tehdä loitkkaa-
matta welwollisuuksieinine; jokainen teko,
joka tosin ei ole nimen otnaaii käsketty,
inittta ei kiellettykään, ja joka aitioastaan
wississä tapauksessa woi tulla synniksi.
Luwallisten tekoin luokkaan kuuluivat myös-
kin ne tilaisuudet, joissa meille on aistil-
lisia huwituksia tarjoita, ja niiden luwalli-
sundesta tarwitsee wielä wäheintniii. epäillä,
jos ne meitä satnalla jalostuttamat, kun
htttiiittamatkin. Kuka woi meitä moittia
siitä, jos, katsellessainme kauniita niaalauk-
sia ja taideteoksia, ttileintne ihmetyksiimme,
jos kauniina wuoden aikana siltnäileiiiine
ja ihastelemme luoiiiioti ihanuutta, jos ti-
lapäässä olemine iloisilla aterioilla, ja jos
wälistä ioietäinttie utitutatnia hetkiä ystä-
wäitntiie seurassa! Mistä woisikaan löy-
tää senlaisen jöröii ja seuriisteleiitattoman
ihmisen, joka woisi moittia tätiiäiilaisia
huwituksia, jos häitellä itsellään ei olisikaan
halua niihin? Senlaiset huwitukset otvat
itsessäiiti yksinkertaisia ja iiiideit iiaiittitiii-
iten oit wiilistä welivollisittiteuttiteki. Aiiio-
astaan silloin titlewat ne synitiksi, jos me
nautimme niitä ylellisesti, tahi senlaisella
aialla, jolloin jääpi laitiiiin welwollisuutetn-
itte, joita ettitiie woi toistaiseksi jättää, tahi
jos tamalla tahi toisella iiiidett tähden jää-
pi itielwollisuutemute täyttätuättä.
Sentähden oit meidän tarkotti punnitta-
toa, itiitkä huwitukset titeille paraiten so-
weltuwat wirkistäuiään sieluamme ja ruu-
niistatiiiiie, se oit: jotka meitä todellisesti
wirwottamat. Jokainen itse tietää parai-
ten, mikä hänelle siinä suhtessa hyödylli-
siti on.
Tee siis järkähtämätön laki itsellesi, kiel-
tiiytyä senlaisista huwituksissa, jotka inak-
sawat enemmän, kuin warasi inyöntäwät.
Wiiltii kaikkia setiroja, missä siiiulla oit
kiusauksia pahtittteeit, ja pakene itiistä saittal-
la, kuit tunnet hintasi kiihtywäii joiikiiilai-
siin ylellisiin humituksiin! Walwo sydän-
täsi! Opi oletiiaaii paitsi sitä, jota siiititi
wanhetnpaiia ja kerran kuolemassa ehdot-
tomasti täytyy paitsi olla. Totuta itses htt-
witiiksiiii ja iloihin, jotka eiwät riipu titis-
täiin iiistä eikä säiidystä, niin woit sinä
tässäkiti suhteessa pysyä, itiiten pitääkin„
kristittynä !
Kustaa Horii’iii hairahdus,
(Jtttkoa n:oon 30.)
"Oitko rotima Kristiinalla sania ajatus
asiasta?" kysyin minä.
"On," wastasi häii, "siitä ott Märta
kyllii hitolta pitänyt, ja rakas rouwa parka
sairastui itse ruttoon santaita päiwiiiiii,
kttiii sornttts toiste katosi, puheltuansa hy-
wiin ajaii Märtan kanssa"
Asia oli siis jotensakin selmii. Märta
oli iinirastaiiut sortuukseti. Kulta oli hänen
sydättieiisä paaduttanut, hän oli sormuksen
warastanut, ja tehdäkseeii hitiiian sen jiil-
leen saatiiisesta niin kalliiksi kt:iii sitinkiii,
oli häit eläwästi kertoellut tuota wanhaa,
sorttiiista kosketuita tarinaa. Pojan hengen
lunastukseksi ei iiiikääii rahasiiuiuia tietysti
ollut liiaksi stitiri. Ja nyt piti sorttitis
jälleeit saatettaman csille, kun hätä oli kor-
keititiiiallaaii ja kiisi awoinna iiiaksauiaaii
uiiinkä hiitiiaii hyittänsä. Asiaan kiitilui,
ettii sorttius nyt oli löydettätyii toisella
tawoin ktiiit ensi kerralla. Seti waati ma-
roioaisiitts.
"Mutta rakas lapseni," saitoitt itiiiiä,
"kuiitka olet sinä tullut tänne ja inistä
tiedät sormuksen olewait tuolla ittiehelliiä"
"Te kysytte nyt jotakin, joka tulee pit-
kiiksi kei"toa," wastasi tyttö. "Llina siitä
kuin tulin Saksaumaalle ja siitä ktiiti tulin
roittoa .iirisliinan hitoneeseii, . . . sillä itti-
iiä otettiin palioelijaiu joukkoon ja Märta
oli mitä ystäwiillisetitpi ittiiiita kohtaan,
waikka minä eti milloinkaan saanut nähdä
enkä puhutella ronitta siristiiiiiiti. . . Tä-
ttiii kaikki on olltit tuittuile selittätttiitöntä,
siksikuin wiime yönä ikäänkuin walkeus
waikeni minulle . . . Niin, minä olen sil-
uiiäiii käyttiinyt, sillä siitä kuin Märta pa-
koitti iiiiiiita jiittätnäiiti hänelle sormuksen,
ei itiinitlla ole lepoa ollut, eniienkttiii sai-
sin puhutella armollista roitwaa itseäiisä; ini-
nä olen täyttänyt silmiäni ja korwiani ja
olen saaiiut tietää kuinka ihmeellisesti sor-
mus eitsi kerralla tuli perille. Kun kysyin
Märtalta sitä, käwi hän sekä walkoiseksi
että punaiseksi, ittutta tiesi kertoa pitkän
lorun, kuiiika hän itse oli tullut petetyksi,
sillä sormus oli warastettu häneltä yöllä
Tidön littuassa, kertoi hän . . . Nyt kun
sormus toiste joutui hukkaaii, kertoi hän
minulle siitä ja itki niin katkerasti, että
minun olisi tullut häntä sääli, ellei ininulla
olisi ollut omat tuumani . . . "
"Mutta, rakas lapseni," kysyin häneltä,
"kuitika et koskaaii päässyt rotima Kristli-
iiaii puheille?t”
"Senpä tähden jitiiri, että tuo hywän-
suopa Märta piti minua tietämättäiii wan-
keudessa. Kaikki tiet rouiva Kristiinan luo
oliwat sitljetut, ja palioelijoilla lienee ollut
minusta se kuutmallinen käsitys, että minä
olin joku kadotettit lammas, joiika Märta
rouwa Kristiinan suostutnuksella koitti joh-
taa oikealle tielle. Minä kuulin sen hei-
däti puolinaisista puheistaan ja huomasin
sen heidän olkainsa kehoituksista ja karsiasta
siliiiäyksistääii, kohtakuu he näkimät iiiitiun.
Kuu minä koitin lähestyä routva Kristiiitaa,
sulkiwat he kaikki owet, missä minä kuljin,
sekä antoiwat peljästyiieellä äänellä ja sil-
inäyksillä itiiniin tietää, että sotamarsalkki
itse oli kieltänyt itiiiiua pääsemästä hänen
waimoitsa luo."
"Lapsi parkal" lausuin minä, "siittin tiel-
liisi ei ole kukkia kaswanut, ollessasi sota-
ttiarsalkitt huoneessa"
"Ei kukkia, ei," wastasi hän, "mutta minä
eit ole koskaaii luopunut toiwosta, että Iu-
mala on saattawa totuuden ilmi."
"Häu onkin se:t tekewä," wakuutiit minä,
ja hän punehtui ilosta, sillä iitiiiun sanani
tkiiänktiiii tekiwät hänen tehtäwänsä oiiiiel-
lisen päätökseii häitelle marinaksi. Ia hän
nyykähytti päätänsä wakuuttaen, niinkuin
olisi häit itsekseen toistanut iiiiiiitn sanaiti.
"Sitte jatkoi hän:
"Kohta kttiii Märta oli puhunut minulle
warkaudesta, en jättänyt häntä hetkeksikään
siliiiistiiiti. Se oit ilitioitettawa, että tiiti
hän itse oli inyötä, saiit minä olla hänen
seurassansa iitihiti hän menikin, paitsi rouwa
Kristiinan luo. Niitikuiu sanoin, seurasin
häntä joka paikkaan, siksi kuin häti eräänä
iltana, kun hänellä oli tawallista suurempi
kiiru, kielsi myös senkin. Sepä herätti
minussa wielä enemmän epälititloja ja minä
päätiii salaisesti seurata häittii. Luttlta-
masti hän ei olliit jotttiiuitt ilmoittamaan
inuille palioelijoille, sillä ei kitkaan ruwen-
iittt itiiiitta estämääii, waan minulle on-
nistui tahtoni iiiitkaait seurata hänen jäl-
kiäitsä. .lkaupungin ääriiutnäisellä kulttialla
seisahtui häti pienet! huoneen eteen, johon
häit päästettiitt sisääii. Kaikki waati tinti)-
wisti ittitiuii epiiluulojaui ja minä tiskaisin
iititii hywänsä saadaksetii selkoti hänen weh-
keistänsä. :hiituille outiisttti kiiwetä portitt
yli sekä hiipiä sisälle huoneesen. Täällä
kuuntelin joka owen takana, siksi kuin toih-
doiti kituliit hänen äänetisii sekä että hän
puhui sorittuksesta. Nyt unohdin kaikkija
tempasin kiiwaasti owesta, syökseäkseni si-
sääti sekä, jos waan mahdollista, saadakseni
sormuksen haltuuni ja pettiijän ilttioitettiksi.””
Tässä hän taukosi ja kuunteli. Ei kelii-
kiiiitt kuulittiut etuhuoneessa. Kauppias
oli nähtäwästi aiwan ioartiia saaliistansa
ja käytti sentähden epäilemättii yön hiljai-
stttitta tehdäkseeit tuottamaa kauppaansa toi-
sella taholla.
"Mutta seit sijaan lykättiiii owi auki/"
jatkoi kertoja/" ja minä seisoin Märtan
edessä, silittä w.isten silinää. Eti koskaan
eläessiiiii unohda hänen näköänsä, kuu häti
näki itiiittiii. .ikatseltuaan hetken ittitiua,
sanoi häti olewansa sormuksen jäljillä, mut-
ta ettii waan joku puuttui, joka tahtoisi jo-
takin uskaltaa roiima .iirisliinan tähden.
Tätuä joka oii helposti liittdetttj, arweliti minä
sekä tarjouduin ttskaltatttaau ittitii hywänsä
sormuksen jälleen sinittiista warten. Tiistä
Märta nähtäwästi tiili iloiseksi ja puhui
itiiit kauniisti, ettii minä puoleksi kaduiti
epäluulojani häntä kanttait. Hän osoitti
tuituille, ttiitii uniaroja tulisin kohtaautaati,
ja puoleksi kielsi ittitttta menemästä, waikka,
kittett häti sanoi, minä olitt ainoa, joka
tyot tässä asiassa jotakiti toittieeii saada.
Sillä eräs pommerilaineu herra oli sat-
tuititt näkcutään min:tn ja tahtoi antaa
minulle sormuksen, jos minä rupeisin häntä
rakastamaan. Häu oli kaitait tietäityt sen
mtttta ei ollut !uinuu tähteui tahtonut
puhua siitä, jota paitse hän aina oli toi-
wonut, että potittiterilaitteit linnanherra,
joka tietysti oli ostaiiut sormuksen warkaal-
ta, jollakin muulla tawalla olisi moitettawa;
Eipä hän nytkään olisi asiasta puhunut,
ellen itse olisi tullut saapuwille.””
Minä pudistin päätäni tälle läpi ilkeälle
wiekkaudelle, aawistaen yhä selmeinmin,
kuinka asian laita oli. Märta ei tietysti
niillään tawalla tahtonut laskea rikoksensa;
ilmisaattajaa etiiäiitänsä puheille, mutta hän
ei myöskään tahtonut eikä uskaltanut
päästää häntä oman walwontaiisa alta,
siksi kuin nyt sopiwa tilaisuus tarjoutui,
waikka hänen sydäineitsä kowuus peittele-
mättä tuli ilmi hänen walitseniassaan ta-
massa.
"Kernaasti tahdoin uskaltaa mitä hywän-
sä rouwa Kristitiian tähden, jatkoi tyttö,"
mutta minä pyysin saada wähän miettiä
asiaa, jonka saiiikiit. Ioku salainen ääni
rinnassani sanoi, että kaiken tämän alla
liikkui uusia juonia; mutta minä olin luu-
jasti päättänyt tihrata henkeni jalon rott-
waii totuuden puolesta; arweliii myöskin,
että korkea herra, joka oli saaitut sormuksen
haltuunsa, todellisen kertomukseni kautta"
woisi taipua jättäniään samasta hinnasta,
kitin hän itse oli sormuksesta maksanut,
sen takaisin oikealle otiiistajallensa. Nyt . . .”
Hän keskeytyi jälleen ja kuunteli, mutta
minä kehoitin häntä joutitiiiaaii.
"Linnanherra . . . iititä hän sanoi", kysyin
niina,
"Minä oleit inatkalla hänen luo," lausui
hän jälleen,tt mutta hän ei ole olemassa.
Oh, te ette woi ajatellakaan, mihinkä sy-"
ioääii kurjuuteen he aikomat syöstä minun. . .
Sormus ott kauppiaalla . . ."
"Ja sinä itse tyttöseiii . . . mitä he
aikomat sinitlle tehdä?””
"Minä olen myyty eräälle keisarin öwers-
tillei" äiikötti hän, tulipunaisena häpeästä;
ja tiiskiii pidättäeit siliiiistä tunkemia kyy-
iieleitäitsä (Jatk.)
Kaikeulaista.
Laöteu kesken, Mihinkä on sinun niin kiire,
Attni? Armaathan sen, Siiri, kun aamulla sain pikku-
sisareii ja pappa ott poissa itiatkalla. Kaikekfi on-
neksi sattui kutuminkin mainina olemaan kotona.
Lysiikäs waras. Eräässä etelä-Slesvigin kau-
pungissa menetti tietätnättötuällä tawalla muuan
talonpoika lompakkonsa, joka sisälsi paitsi armopape-
ria yhden 100 inarkan setelin. Seuraawana aa-
mutta nähtiin lompakko naulattutia niinismiehen
owelle ja sett wieressä pienellä paperitilkalla seuraa-
ioat sanat: "Löytäjäiset waan otetut”. Tietysti oli
100 markan seteli poissa.
, .—!—.—""Y "
Knrssit;
Snoinen Pankki Elok. 3 p;
Waihto-kurssi Disk. kurssi.
M. p. M. p.
Pietari 7 p ...... 262: —— 254: —— 100:lta r.
Lontoo 00 p ..... 25: 17 25: — pun:ta si.
Parisi 90 p. 99: 20 98: —
Hatnpuri 90 p. . . 123: 20 122: 50 "
Atnsterdam ..... 207: 50 206: — 100’ltu”
Tukholnia 3 p" . . . 139: — 138: 40
L-aiwalista;
Albinus, Fär-
Aniattda, Andersson, Hel-
K y ö p e ii h a in i n a, Heinäk. 20.
dig, Uuteenkaupunkiin.
D i e p p e, heittiit. 17.
sinigistä.
Nouen, heitiäk. 18. Wera, Mattsson, Turusta.
J- o rt M o ur o e, heinäk. 8. Osmo, 2lnthani, Gree-
iioch’ista.
T r a w e iti ii ii d e, h:itiäk. 22.
llttdestit ikitiirlebijstii.
Ho ttsleit r, heittäk. 13.
iiissactrestii.J ’3;
Bristol, heinäk. 23). .Osttio, Titrusta.
Queetistom n, heittiit. 22;. Jliania, Leith’in.
Baltituore, heinäk. 9. Osiiio, Anthoui, Groe-
noch’ista.
K r o tts ta d, heiniik.
thttsterdaitt’iin.
N e usta d t, heinäk. 22.
Lt dia, Litid tröm
) "
Hilda, Mattss on, Kau-
21. Orpatia, Johansson,
Lyckan, Grötistedt, Rau-
tiialta.
Antmerpen, heitiäk. 20. Eiigla, Andersson,
Piteiåsta.
Helsingör, heittiit. 25. Kulketiitt Jlma, Tu-
riista,
T r a m e tii ii ii d e, heinäk. 22. Nancy, Grönqtvist,
R.iutnalta " "
H ii l l, Hoppet, (sieöitqiiiist, Lotvisiista.
A r c l) a tt g el, Siiwo, Cederlund, Ranskasta.
Giliralta r, Coustautin, Solinlterij, Turnsta.
Torihintoj a.
Turiissa. Nisut 38 iti. t. Nisujauhot 4 m.
leiw. :litikiit 32 tn. tytniyri. :littisjauhot 2
tii. 4() p. leiw. Ruisleipä 2 iti. 81) p. leiio. R"iiistnaltaat
l tii. 2"") p. kp. Ohrat 1 itt."")!) p. leiw. Ohra-
ryyttit l in. 40 p. kappa. Kokonatset s:mat 1
iti. 80 p. kapp-i. Oheaiet" maltaat 1 in. kappa.
Kaurat 1 in. 40 p. leiw. .skaurajauhot 1 in. 50 p.
Kauraryyttit l in. 30 p. kappa. Stirtvotttattomat
sttnit 1 iti. 4i) p. kappa. Heriteet: wiheriat 1 in.
kaitpa. Wiilkoset 90 p. kappa. RuskeatJ0 p. k;
Sekalaiiet 80 p. kappa. P:rttttat 4.) p. kp"
1 in. tl.å p. nelikko. Perunajauhot 2.3 p. naula.
Jtiurikkaat 2 iti. nelik. Hutualat 80" p. naul.
Heiiiät 00 p.–—1 iit. 20 p. leim" puittarpaa 1 tn.——1 in
40 p. leini. Oljet 4 in. kuorin. Silppu 3"–4 tii. kuorma.
Tuore naudanliha 3——4 in. leiw. Palwattu
7 ni. leiw. Tuore lampaanliha 4;"—7 in. leiw.
Palwattu 7 iti. leiw. Tuore sianliha 10 m.
leiw. Wasikat, juotetut 7 iti. leiw. Jiiotta-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
