Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
yh"
44
yhteydessä äidinoikeuden kanssa. Vanhan perhejärjestel-
män kadotessa oli vielä jonkun aikaa morsiamilla tapa
ensi yönä antautua suvun miehille. Tätä oikeutta rajoi-
tetaan aikaa myöten ja lopuksi siirtyi se heimopäällikölle
tai papille. Läänin herra ottaa sen itselleen, sen vallan
nojalla, joka hänellä on alueensa henkilöihin, ja käyttää
tätä oikeutta, jos tahtoo, taikka luopuu siitä korvausta
vastaan luonnossa tai rahoissa. Useissa keskiaikaisissa
asiakirjoissa puhutaan tästä selvin sanoin. Ei siis ole
mitään epäilystä siitä, että tämä oikeus on ollut olemassa,
eikä sitä ole ollut vain keskiaikana vaan kauas uuteen
aikaankin, ja suuri osa oli sillä läänitysoikeuden lakikir-
jassa. Puolassa ottivat aatelismiehet oikeuden häväistä
joka tytön, joka heitä miellytti, ja antoivat siitä valittavan
miehen saada sata kepin iskua. Vieläpä tänäkin päivänä
pitävät tilanomistaja tai hoitaja itsestään selvänä asiana,
että heidän naispuoliset alamaisensa uhraavat heille neit-
syeellisen kunniansa, eikä tämmöistä tapahdu ainoastaan,
paljoa useammin kuin luullaan, Saksassa, vaan myöskin
hyvin usein, kuten maitten ja kansain tuntijat väittävät
koko itäisessä ja kaakkoisessa Euroopassa. *)
Läänitysaikana olivat avioliitot edullisia tilanherroille,
sillä kasvavat lapset tulivat samaan alamaisuuteen kuin
vanhempansa; hän sai näin työvoimia ja hänen tulonsa
kasvoivat. Sen tähden suosivat kirkolliset ja maalliset
tilanomistajat alustalaistensa avioliittoja. Toisinpäin oli
asia kirkolle, kun sillä oli toivossa estämällä avioliittoja
saada omaisuutta testamenttien kautta. Mutta tämä koski
säännöllisesti vain vapaita alempain luokkien kesken, joit-
ten asema muutamista syistä kävi yhä sietämättömämmäksi
ja jotka luovuttivat omaisuutensa kirkolle hakien turvaa
ja rauhaa luostarimuurien suojassa. Toiset taas asettuivat
määrätyitä maksuja ja palveluksia vastaan kirkon suoje-
lukseen. Mutta usein joutuivat tämän kautta heidän jälke-
läisensä uhreiksi, jota heidän esi-isänsä olivat tahtoneet
välttää; he tuiivat kirkosta riippuvaisiksi, tai tehtiin heistä
luostarien noviiseja (kokelaita).
*) kiköhän myös pohjoismaissakin ?
Suom. muist.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
