Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
170
Nykyinen, kolmas ja uusi kirkko saatiin vasta v. 1872
valmiiksi, jolloin se villittiin. Että Lopen seurakunnassa
jo katolisaikana pidettiin jumalanpalvelusta, todistanee
kuitenkin se seikka, että sen vankin kirkko on pyhitetty
pyhälle Brigitalle (Sanctae Brigittae, joka kansan suussa
kuuluu „santa pir ie"), joka oli yksi mainioimmista
Ruotsin keskiaikaisista pyhistä. Ett’ei Lopen kaukaisessa
metsäkulmassa, jossa ei keskiajalla näy asuneen rikkaita ja
historiassa kuuluisia ylimyssukuja tahi muita tunnettuja
katolisuskon harrastajia, kirkonmeno ollut kirkastettu
pyhäin kuvilla tahi muilla katoliseen
jumalanpalvelukseen kuuluvilla välikappaleilla, ei ole ihmeteltävääkään.
Ainoat katolisajan muinaisjäännökset
ovat eräs suitsutusastia (kuv. 112) ja
2 messukirjaa, joista toinen eheämpi
on painettu Upsalassa v. 1510.
Niinkuin monesta muustakin
kerrotaan Lopenkin kirkosta tuota yhä
samaa tarua, jonka mukaan jättiläinen
koetti kiven heittämällä musertaa sitä,
mutta ei se missään onnistunut, vaan
kivi lensi ylitse tahi sivutse ja näkyy
vieläkin milloin missäkin. Lopella
kerrotaan hänen heittäneen Kaakon
vuoresta, koska ei saanut rauhaa, kun
„santa Pirie" pauhasi, mutta kivi lensi
Lopen järveen, jonka rannalla kirkko
sijailee ja jossa se vieläkin tunnetaan
Tiirin kiven nimellä sorean
Leppälah-den kohdalla. Tätä kiveä ei saada milloinkaan vierittää
järveen, jota jumalattomat pojat kuitenkin kerran
yrittivät, mutta järven vesi muuttui siitä myrkylliseksi ja kä-
ns. Suitsutusastia
Lopen kirkosta.
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
