Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
126
Ulvilan kihlakunta.
Kun lie kuulit kunnon saarnan.
Silloin tunsi tyhniemmätkin
Mitä ihni-annettihin,
Saarnassa selitcttihin,
Kun se herra kappalainen,
Empeeri ensimäinen
Puhui sanat puhtahasti,
Upin oikean opetti. —
Paljo niit’ 011 pappiakin,
Jos 011 pappi parkojakin:
Hellforssi se hengenmiesi,
Neuvonantaja ihana
Siinä Herran Sionissa. —
Viel’ Akander aikanansa
Oli niiesi oivallinen;
Vaan kun joutui vanhemmaksi, •
Kävi voimat heikommiksi,
Valo silmistä katosi.
Annettihin apulainen,
Virantekijä visumpi.
Oli miestä katsellakin:
Pitkä, vankka varreltansa,
Vaan kavala, sisältä kierä!
Hänt’ ei luotu lukkariksi,
Eikä sielunpaimeneksi,
Joka luonnoll lempeällä,
Evankeljumi sanoilla,
— Joka rinnat pehmittääpi
Synnis paatunein pakanain, —
Johdattaisi joukkoansa;
Vaan on luonto liukkaliampi,
Sotamieheksi somempi,
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
