Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
126
Ulvilan kihlakunta.
Taikka Tapanin-ajosta. —
Onkos näistä asioista
Puusäkistä puhuttava!
Kätens pesee puhtahaksi,
Synnin vioist’ viruttaapi,
Itse elää irstaisesti
Mielien-rikkahan tavalla,
Hekumassa herkkuisesti;
Itse aivan ilmi-antoi,
Että oli vainio kuollut,
Rouva, rakas puolisonsa.
Sitte otti itsellensä
Tytön sievän piiaksensa,
Jota pappi puhutteli,
Neitsyeksi nimitteli,
Anoi vielä avioksi.
Seuraavia säkeitä ei sovi paperille panna.
Runomittakin perki huonontuu, josta on luultava, että näitä juttuja
papista 011 jälestäpäin runohon lisätty. Runossa kerrotaan,
että kun piian kävi hullusti, niin tuo paha pappi:
Ajoi poijes arinallansa,
Liisa piian matkallansa,
Risti lapsen muiden päähän, —
Antoi Liisan yksin jäädä,
Lapsen kanssa kulkemahan,
Huonon nimen kantamahan.
Pappi vielä monen piian kanssa eli pahasti, kunnes
viimein erään petetyn tytön isä uhkasi mennä pispalle
valittamaan, jos ei pappi tee totta, ja:
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
