Full resolution (JPEG) - On this page / på denna sida - Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
I. Anjalan miesten reunionituumat.
Kuusi vuosisataa oli viime vuonna siitä päivästä kulunut,
jolloin Torkel Knuutiupojan haakset laskivat Karjalan vesille,
ja maamme kaakkoiskulman yhdistäminen muuhun Suomeen
ja länsimaisen sivistyksen piiriin alkoi. Vielä enemmän kuin
muut haarat Kalevan kansaa on Karjalan heimo tällä
ajanjaksolla kokenut kohtalon kovuutta. Reväistynä kahtia
uskonnoltaan ja alueeltaan, viritti se halki vuosisatojen tuon tuostakin
vainon liekit keskuudessaan ja jätti oman emon kantamat
miekan syödä. Tosin näytti suotuisampi aika koittavan, kun
Karjalan vanha rintamaakin Laatokan rantueella oli suuren
Kustaa Aadolfin ja hänen seuraajiensa valtikan suojassa.
Mutta erillään vieraissa, veljistä ainiaaksi erotettuna, vaelsi
edelleenkin melkoinen joukko Karjalan suurta sukua. Eikä
sekään alue, jonka Stolbovan rauhanteko liitti Ruotsin
valtakuntaan, ehtinyt täysin sulautua suomalaiseen isänmaahan,
päästen sen valtiollisia oikeuksia nauttimaan, ennenkuin
Venäjän suuri Pietari seisoi Viipurin valleilla ja muutti ne
valtansa etuvarustukseksi. Kului vielä muutama vuosikymmen,
ja hattujen häpeällinen sota siirti keisarikunnan rajan
Kymijoelle ja Savon sydämmeen.
Elinvoimaisissa kansoissa pyrkivät erilleen revityt jäsenet
uudestaan yhtymään. Niinpä meidän aikanamme Saksan ja
Itaaiian yhdistystyö on suuremmoinen todistus kansallistunnon
valtavasta, esteet voittavasta voimasta. Mutta 18:llä vuosisadalla
1
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
