Full resolution (JPEG)
- On this page / på denna sida
- Sidor ...
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Below is the raw OCR text
from the above scanned image.
Do you see an error? Proofread the page now!
Här nedan syns maskintolkade texten från faksimilbilden ovan.
Ser du något fel? Korrekturläs sidan nu!
This page has never been proofread. / Denna sida har aldrig korrekturlästs.
 |
| Ill. Albert Engström |
Rakennusmestari ja kunnanvaltuuston johtaja Pölkkylä Kulmalasta on rouvineen matkoilla ja on
joutunut taidemuseoon. Erään Rembrandtin mestariluoman edessä puhkeaa hän juhlallisesti ja painokkaalla äänellä
lausumaan: — Suuria, siistejä tauluja nämä!
*
ovat uskovaisia, talollisia ja torppareita suureksi osaksi,
ja sattuu joskus, vaikka harvoin kylläkin, että joku
heistä tarvitsee tipan konjakkia lääkkeekseen. Loput
pidän minä luonnollisesti. Mutta kaikki täytyy hoitaa
ja järjestää, ymmärrätkös, nimikirjoituksineen ja
sensemmoisineen. Se vaatii miehensä aivan kokonaan,
senhän kai ymmärtänet!
Niin! Kyllähän minä ymmärsin. Mutta
hämmästyneenä seisoin tuon rajattomien mahdollisuuksien
rikkauden lähteen edessä.
— Kolmekymmentäseitsemän kappaletta! Niin
montaa en koskaan ollut nähnyt yksissä käsissä. Eikö se
ole ennätys? Ja tarvitsetko tosiaan niin monta?
— Pääasia on että maha on kunnossa. Ja kellä on
kellari kunnossa sillä on maha myös. Ihmisruumis on
sangen tunteellinen kapine. Sen kanssa ei passaa
hutiloida. Näes, rauha se on, tietoisuus siitä että kellarissa
uinuu niin ja niin monta litraa hiljaisessa odotuksessa
päästä sekaantumaan ihmisen organismiin, joka antaa
vatsallemme ja siis elämällemme tasapainon, vaikka
meidän tulisi uurastaakin siihen päästäksemme. Saat
heti grogin — tahi mitä oikeastaan mieluimmin haluat?
Elleivät maanukot olisi niin kitsaita ja laiskoja olisin
tietenkin yhtä tukalassa asemassa kuin monet muutkin
kansalaiset tässä Jumalan kirpomassa maassa näinä
hirvittävinä aikoina. Mutta minä olen uskotellut, sekä
uskoville, että uskomattomille että heidän
kansalaisvelvollisuuksiinsa kuuluu pitää vastakirjaa. Sellainen
menee vielä ihan täydestä näillä syrjäseuduilla. Ja kun
olen itse ottanut vaivakseni heidän kirjojensa hoidon,
pitävät he minua uhrautuvana hyväntekijänä.
Ennätys, sanoit sinä? Ehei, ennätys ei tämä ole, ei
ainakaan minulla. Pahimpana sota-aikana, silloin kun sai
vaan litran neljänneksessä, oli minulla 90 vastakirjaa.
Yhdeksänkymmentä niitä oli, kautta soturikunniani!
Mutta nyt mennään alas kellariin!
*
Muutamia huomioita ja neuvoja.
Kevät on tulossa ja ilmassa on rakkautta. Nuoret
ihmiset vaeltelevat parittain ja katsovat toisiaan silmiin
kuin uskolliset pudelikoirat, ja Jumala tiennee eikö
vanhatkin tuntene jotain levottomuutta ruumiissaan.
Kaupunkilaiset pakkautuvat puistoihin. Minä myös olin
siellä tutkimassa miten kevät vaikuttaa eläimiin ja
ihmisiin. Näin Skansenissa nuoren parin käsikädessä
seisomassa teerilläkin edessä. Teerit kuhertelivat minkä
jaksoivat.
Ilveshäkin edessä seisoi kaksi vanhaa piikaa
katselemassa miten ilvespari nuoleskeli toistensa silmiä.
— Ah! kuinka kaunista! sanoivat he.
Niin, niin, ajattelin.
Ravintolan verannalla istui kippari Luoto auringonpais-
<< prev. page << föreg. sida << >> nästa sida >> next page >>
Project Runeberg, Sat Dec 9 21:39:30 2023
(aronsson)
(download)
<< Previous
Next >>
https://runeberg.org/eapiirrok/0023.html
